maanantai 18. syyskuuta 2017

kummeli

saari

- - -

Vain yksi pikku saari
jäi keskeen tyhjyyden, -
vain yksi saari, - saareen
vain - yksi ihminen . . .

Joel Lehtonen  
Hyvästijättö lintukodolle

lauantai 16. syyskuuta 2017

perjantai 15. syyskuuta 2017

parvi sorsain

Tiesin vanhastaan, että heinäsorsat lähtevät pakosalle, kun aikani koikkelehdin kalliolla ruovikon likellä. Ainakin sata siivekästä otti rääkäysvaroitusten vauhdittamana hatkat, mutta käsivarakuvauksella vain muutamia jäi muistikortille.

saarielämää

Laivat tulevat ja menevät.

sää suosii

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

ehtoo ennättää

elämän koreus

kotka on laskeutunut

kivet


Kivet, mua ennen ollehet, myös jälkeheni jää.

menoksi

Yhteysaluksen laivakirjastossa saattoi perehtyä sivistyksen saloihin. TV-eriössä ei ollut tungosta.

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

paattisilta päivää

Paattisten kolmas pyhäkkö, valkoinen puukirkko, vihittiin käyttöönsä 1909. Rakennuskuvaan oli puuston takia vaikeata mahduttaa kellotapulia yhdessä kirkon kanssa, mutta vanhasta lehtikuvasta näkyy, millainen kirkko tapuleineen alunperin oli. Mikko piimäsen rakennuttama kellotapuli on jo vuodelta 1813, varhemman kirkon yhteyteen pystytetty.

Hyvällä tahdolla kirkon sisärakenteista löytyy jugendia, romantiikkaa, empireä ja nikkarihenkeä. Seinien koristemaalaukset tuovat hienokseltaan mieleeni Osmo Rauhalan Pyhän Olavin kirkkoon tekemät kuvat. Lehteripeilien naivistiset koristemaalaukset ovat enimmiltään kiiltokuvamaisia.

Pahoittelen, että alttarikuvassa alttaritaulu jää osittain kattokruunun peittämäksi, mutta kyseessä on jäljennös saksalaisen Ludwik von Hofmannin teoksesta Kristus Getsemanessa. Tätä ennen olen nähnyt jäljennöksen taulusta Lapinlahdella Portaanpään kristillisessä opistossa. Kuvaa on levitetty tauluina ja postikortteina suunnattomia määriä.

Urkujen romanttistyylinen mykkä julkisivu on peräisin kirkon ensimmäisistä uruista ja kätkee taakseen soivan pillistön.

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

herukat

Näin on marjat Villen pensaissa. Ville kuvasi.

lauantai 2. syyskuuta 2017

maanantai 28. elokuuta 2017

prätkät

Moottoripyörät saariston rengastien kelluvalla osuudella.

sunnuntai 27. elokuuta 2017

edesmenneet

Iniön kirkkomaa on sananmukaisesti hietakehto. Poistettuja hautakiviä katsellessani heräsi kysymys, onko vuokra-aika mennyt umpeen, kun haudalta on poistettu kivi, jonka mukaan viimeinen vainaja on saatettu hietalepoon vasta 12 vuotta sitten. Aikansa suosikkinimiä löytyy vanhemmasta hautakivestä: mummonikin oli Ida Maria ja hänen puolisonsa Lars. Valkoinen risti kertoo kuuden iniöläisen nuorukaisen joutuneen uhraamaan henkensä sodan jumalalle.

lauantai 26. elokuuta 2017

hän ei salli ilveilyä

Iniön 1798–1800 kivestä ja tiilestä rakennettu saarikirkko paloi pitkänäperjantaina 1880. Ennen paloa kirkko oli ollut huonolla pidolla, ja mikäli Äpplöstä kotoisin olleen talonpoika Aleksander Thomassonin tekemään lauluun on uskominen, poltti Herra huoneensa tai ainakin antoi sen palaa:  

Se temppeli on kahdeksankymmentä vuotta
kaikelta vaaralta ollut rauhassa
Mutta kun Herran huone hylätään
Ei Hän enää halua sitä säästää
Vaikka onkin armollinen ja lempeä
Ei Hän salli ilveilyä
Oi Herra armollinen

(Osasuomennos 22 säkeistöisestä laulusta)

Runsaan vuoden kuluttua kirkko oli jälleen käytössä. Kirkon ikkunat antavat kauniin valon. Kirkonkelloja soitetaan edelleen käsin. Viwi Munsterhjelm on 1907 maalannut alttaritaulun, jossa paimenet osoittavat kunnioitustaan Jeesus-lapselle. Votiivilaiva on Ahvenanmaalta. Urut ovat nykyaikaa.