sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

katariinankivi

Vielä kerran Katariinasta, mutta ei siitä Pyhästä.

Perimätiedon tai pikemminkin legendan mukaan Juhana-herttuan puoliso, Katariina Jagellonika, teki Turun linnasta hoviväkensä kera ratsatusretkiä muutaman kilometrin päässä olevalle tammimetsikölle, jossa hänelle ja hänen nälkäisille seuralaisilleen tavattiin kattaa ateria kuvassa olevalle laakealle kivelle, jota sittemmin alettiin kutsua Katariinankiveksi ja koko aluetta Katariinanlaaksoksi.

Maltillisemman arvelun mukaan alue on nimetty Katariinanlaaksoksi Ispoisten kartanon rouvan, Katariina Bergin, mukaan. Nimi esintyy asiakirjoissa ensimmäistä kertaa 1736 hänen puolisonsa perukirjassa.

Jätettäköön sentään kivi pitämään yllä tietoa tai kuvitelmaa ensin mainitun Katariinan ratsastusharrastuksesta ja metsäruokailusta.

karinaisten kirkko


Turun arkkihiippakuntaan kuuluvan Karinaisten tyypillistä lounaissuomalaista puukirkkotyyliä edustava kirkko on salvumies Johan Sahlbomin suunnittelema ja rakennettu 1835.  Sitä edelsi 1764 rakennettu kirkko, joka purettiin kahdeksan vuotta nykyisen kirkon valmistumisen jälkeen. Vuonna 1768 rakennettu kellotapuli jätettiin paikalleen (alin kuva).

Kirkossa on Wäinö Aaltosen vuonna 1935 maalaama alttaritaulu "Syntinen nainen Jeesuksen edessä". Taiteilija maalasi taulun synnyinpitäjänsä kirkkoon sen täyttäessä sata vuotta. Kirkon kuorin sivuseinällä on vanha alttaritaulu, kooltaan vain 70 x 62,5cm. Se on maalattu ja lahjoitettu vuonna 1841 ja ollut alttariseinällä siihen asti, kunnes Aaltosen maalaus syrjäytti sen. Taulun aiheena on Kristus ja häntä pilkkaavat sotilaat (”Ja väänsit Oriantapuraiseen Kruunun ja panit sen hänen päähänsä”). Taulun tekijä on tuntematon ja vuonna 1910 painetussa Suomen kirkon paimenmuistiossa todetaan, että taulu on ala-arvoinen. Aaltosen alttaritaulun puitteet ovat varsin mahtipontiset vaatimattomalle kyläkirkolle.

Tietoa nykyisen saarnastuolin valmistusvuodesta minulla ei ole, mutta peräeteisen vanha saarnastuoli  vuonna 1657 rakennetusta saarnahuoneesta on tuotu sotasaaliina Keski-Euroopasta ja erään tilallisen kirkolle lahjoittama. Kirkon vanhaan esineistöön kuuluu myös edelleen käytössä oleva messukasukka vuodelta 1776.

Urkulehterin suuntaan kohdistamani otos jäi epäteräväksi, mutta kertoo olennaisen.

Kellotornissa on kaksi Tukholmassa vuonna 1768 valettua kirkonkelloa.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

piimästä tarvasjoella

Kirkkokiertoni ei ole hengellinen, vaan kulttuurinen, mutta ei kovin seikkaperäinen, sillä kirkoista kiinnostuneille on olemassa verrattomasti itsehankittavaa tietoa.

Tarvasjoen puukirkko on tyypillinen lounaissuomalainen pitkäkirkko, johon liittyy länsitorni. Nykyisen, järjestyksessään toisen, kirkon rakensi Mikael Piimänen 1779. Kirkko oli määrä rakentaa kuninkaan määräyksestä kivestä, mutta suunnitelmaa oli muutettava, koska lähiseudulta ei löytynyt rakentamiseen soveltuvaa kiveä kuin kirkon kivijalan verran. Niinpä rakennusmateriaaliksi valittiin hirsi.

Piimänen lupasi ryhtyä kirkon rakennusmestariksi, jos saisi työstään 500 kuparitaalaria, kapan rukiita, juuston ja kakun jokaisesta talosta ja kaksi edestakaista matkaa Turkuun. Näin tehtiin.

Kirkkorakennus on aikojen saatossa kokenut monia sisäisiä ja ulkoisia muutoksia, viimeiset 1971.

Nykyinen kirkonkuori sai prameahkon ilmeensä 1916 arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelemana.

Vanha, sivuseinälle siirretty, kömpelösti maalattu alttaritaulu, jonka tekijää ei tiedetä, on vuodelta 1795. Nykyinen alttaritaulu on taidemaalari Vihtori Ylisen jäljennös ruotsalaisen Julius Kronbergin maalauksesta ”Kristuksen ylösnouseminen”.

Saarnastuoli on vuodelta 1746 ja peräisin edellisestä kirkosta. Huomiota kiinnittää kaikukatoksen puuttuminen.

Kellotornin kirkonkello vuodelta 1706 julistaa latinasta suomennettuna: "Yksin Jumalalle kunnia".

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Marttilasta

Varsinais-Suomen Marttilan kirkoista olisi paljon kerrottavaa, mutta lyhyestä virsi kaunis. Marttilalaiset rakensivat ensimmäisen Pyhälle Martille omistetun kirkkonsa hautausmaineen 1300-luvulla Mäntsälän kylälle, mutta kirkon tuhouduttua maanvyörymässä joskus 1400-luvulla rakensivat seurakuntalaiset seuraavan kirkkonsa nykyisen kirkon paikalle. Sen rakennusvuotta ei tiedetä, mutta tuolloisen kirkonkellon valuvuodeksi on merkitty 1503. Kirkko purettiin jostain syystä 1645. Kolmannen kirkon perustat tehtiin niin kehnoiksi, että sortumavaaran vuoksi sen purkaminen aloitettiin 12.4.1765. Neljännen, nykyisen kirkon, rakentaminen aloitettiin jo 16.4.1765.

Kaikki kirkkorakennukset ovat olleet puukirkkoja. Monta muodonmuutosta kokenut nykyinen kirkkosali on valoisa ja selkeä, vähän steriilikin, verrattuna moniin vertaisiinsa. Saarnastuolin on kreivi Pietari Brahe lahjoittanut 1650-luvulla. Puhujapöntön tiimalasi on 1700-luvulta. Vuonna 1857 korvattiin tuntemattoman tekijän vuodelta 1845 peräisin oleva alttaritaulu tukholmalaisen hovimaalari R. W. Ekmannin Jeesuksen ylösnousemusta kuvaavalla teoksella.

Kirkon urkulehterin takana pienessä museotilassa on runsaasti katolisen ja luterilaisen ajan kirkkoesineitä, kuten myöhäiskeskiaikainen Pyhää Annaa kuvaava suomalainen puuveistos, joka esittää Pyhän Annan tyttärensä Neitsyt Marian ja Jeesus-lapsen kanssa.

Tapulieteisessä olevan rautaisilla taoksilla koristellun kirkon eteisoven arvellaan olevan 1500-luvun alulla rakennetusta kirkosta. Sen vieressä vuodelta 1503 olevan kellon kyljessä on latinasta suomennettuna teksti: "Oi kunnian kuningas Kristus, tule rauhaa tuoden!"

harakallakin kellonsa

tiistai 12. kesäkuuta 2018

maanantai 11. kesäkuuta 2018

pyhälle katariinalle omistettu

Turun Pyhän Katariinan kirkko on omistettu Pyhälle Katariina Aleksandrialaiselle, dominikaanien suosimalle pyhimykselle. Tämän aiemmin Kaarinan pitäjään kuuluneen keskiaikaisen kirkon rakentaminen alkoi 1400-luvun alulla vitaaliveljien ryöstettyä ja poltettua edellisen, 1351 käyttöön otetun kirkon.

Kirkon pääsisäänkäyntiin pääsee mukavasti 1826 rakennetun kellotapulin kautta. Kirkkorakennus toistaa sisätiloiltaan muiden näkemieni keskiaikaisten kivikirkkojen yleistä linjaa.

Alttarin runko-osa on keskiajalta ja alttarilla oleva kulkuekrusifiksi pyöreästi 1500-luvulta, samoin triumfikrusifiksi. Saarnastuoli on vuodelta 1654, mutta siinä olevat veistokset ovat myöhemmältä ajalta.

Vanhan alttaritaulun ja lehteripeilien maalaukset on tehnyt Jonas Bergman 1759-60. Hän ei ollut mikä tahansa pensselinheiluttaja, sillä hän on tehnyt alttaritaulun myös ainakin Askaisten, Sottungan, Paimion, Teijon, Nummen, Maskun ja Yliskylän kirkkoon ja lehterikuvat ainakin Föglön, Alastaron, Paimion, Rauman ja Rymättylän kirkkoon sekä saarnastuolin koristelun Teijon kirkkoon.

Kirkkorakennuksen erikoisuutena  mainittakoon paanukatetta jäljittelevä liuskekivikatto vuodelta 1907.

torstai 7. kesäkuuta 2018

Ms. Van Kinsbergen (A902)

Hollannin merivoimien koulutusalus Aurajoessa.

pastoraalisinfonia

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

tiistai 5. kesäkuuta 2018

täältä ikuisuuteen

Kun hautaoikeus loppuu eivätkä mahdolliset omaiset poista hautamuistomerkkiä määräaikaan mennessä, siirtyy esineen omistus korvauksetta seurakunnalle, joka voi menetellä sen kanssa miten haluaa. Tässä kivet ja ristit on aseteltu kauniisti riviin, mutta paadet olisi voinut viedä murskaamoonkin. Kuopiossa valtava määrä virkaheittoja hautamuistomerkkejä kuopattiin konevoimin pappilan peltoon.

maanantai 4. kesäkuuta 2018

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

raunioituneet


Aura- ja Vähäjokeen rajautuvalla Koroistenniemellä sijaitsi piispanistuin ja -kirkko vuodesta 1229 Turun tuomiokirkon valmistumiseen, vuoteen 1300. Paikka toimi uskonnon ja maallisen hallinnon sekä kaupan ja kulttuurisuhteiden keskuksena, jonne pystyi purjehtimaan kauppa-aluksilla, kunnes maan kohoaminen pakotti siirtämään toiminnot kirkkoa myöten joen alajuoksun suuntaan.

Koroistenniemi säilyi pitkään piispojen paikkana vielä senkin jälkeen, kun vitaaliveljet olivat tuhonneet kirkon 1396. Vitaaliveljet olivat merirosvoja, enemmän tai vähemmän toisiinsa liittyneitä saksalaisia aatelismiehiä ja porvareita, jotka ryöväsivät kauppalaivoja ja muutakin, luovuttaen sovitun osan saaliistaan kuninkaalle.

Ruotsin kuninkaalta, Albrekt Mecklenbugilaiselta, kaapparikirjan saanut rosvojoukko sai vitaaliveljet-nimensä elintarvikkeiden (victualia) toimittamisesta kuningatar Margareetan saartamaan Tukholmaan.

Kuningattaren päihitettyä valtataistelussa Albrekt Mecklenburgilaisen 1389 vitaaliveljet (vitalistit) eivät suostuneet asettumaan uuden hallitsijan palvelukseen, vaan jatkoivat ryöstelyään omaan lukuunsa ja kävivät polttamassa Koroistenniemen kirkonkin.

Vitaaliveljet sanoivat olevansa Jumalan ystäviä ja kaikkien vihollisia. Heitä oli enimmillään parisen tuhatta ja he pystyivät varustamaan noin sata laivaa. Heidän tärkeimpänä tukikohtanaan ja pakopaikkanaan oli Gotlannin Visby, mutta 1300-luvun lopulla heitä majaili myös Suomen rannikon linnoissa ja saarissa. Heidän johtajansa,  Klaus Störtebecker, teloitettiin Hampurissa 1401.

- - -

Kuvassa olevien auringonpalvojien alla on 330 vainajan jäänteet.

- - -

Tänään Suomen ainoa keskiaikainen basilika sai uuden hovimestarin, ensimmäisen vertaistensa joukossa.

- - -

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen valtiokirkot pitäisi erottaa valtiosta.Valtion pitäisi vihdoin irrottautua kirkollisista rituaaleista ja poistaa yhteiskunnallisista institutioistaan kirkon privilegiot. Kun presidentti Niinistö osallistuu arkkipiispan nimitystilaisuuteen, on kysyttävä, osallistuuko hän siihen tasavallan presidenttinä vai yksityishenkilönä vai molempina. Enää ei tasavallan presidentti sentään nimitä piispoja. Kun tasavallan presidentti uudenvuodenpuhessaan toivottaa Jumalan siunausta, pitäisi ilmetä, tekeekö hän sen yksityishenkilönä vai omavaltaisuuttaan tasavallan presidenttinä. Herää myös kysymys, sisältyykö toivotukseen poliittista sivumerkitystä.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

pyhälle hengelle pyhitetty


Jos olisin tuntenut häivähdyksen vanhan perunakellarin tuoksua, olisi tunnelma ollut täydellinen astuessani Suomen Turussa maanalaiseen, syvänhämärään Pyhän Hengen kappeliin, joka on toteutettu arkeologisissa kaivauksissa esiin tulleille kirkonraunioille.

Vuonna 1588 kuningas Juhana III käynnisti Turussa Pyhän Hengen Kirkko -hankkeen kirkkorakennuksen saamiseksi suomenkieliselle väestölle, sillä Turun tuomiokirkko haluttiin pyhittää yksinomaan ruotsinkieliselle seurakunnalle.

Rahvaan kirkko rakennettiin Turun köyhäintalon Pyhän Hengen hospitaalin tontille, mutta se vaurioitui pahoin tulipalossa kohta valmistuttuaan. Vaurioitunutta kirkkoa tosin käytettiin piikojen, renkien ja pikkuporvareiden hautapaikkana, kunnes Pietari Brahe puratti sen 1690-luvulla ja linjasi kadun kulkemaan rakennuspaikan yli.

Vuonna 1983 aloitetuissa arkeologisissa kaivauksissa kirkon rauniot tulivat esille uudisrakennushankkeen yhteydessä. Raunioille rakennettiin betonista katoliseksi kappeliksi vihitty ekumeeninen  pyhäkkö uudisrakennuksen alle ja se avattiin yleisölle 1992. (Vanhaa rakennuskantaa edustaa alimmassa kuvassa näkyvä kivimuuri).

Vuonna 2000 kappeliin haudattiin kaivauksissa esille tulleet noin kuudensadan vainajan luut.

Aluksi kappeliin oli vapaa pääsy, mutta se estettiin, kun penkkien selkämyksiin alkoi ilmestyä nuorison tageja ja muitakin häiriöitä ilmetä.

Varsinaista uskonnollista esineistöä kappelissa ovat osin piikkilankatekoinen krusifiksi (Pelastava kärsimys) ja Neitsyt Maria -veistos. Agraarikulttuuria edustavat seinänosan heinäseiväspanelointi, ruosteen patinoima kyntöaura ja alttarinvirkaa toimittava myllynkivi.