torstai 16. maaliskuuta 2017

siellä satakunnan kansa

tyynnä kyntää aurallansa

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

niin niittävi tuonen viikatemies

Ypäjän jälkimmäinen kirkko rakennettiin 1901–1902 Henrik Helinin ja Aleksander Nyströmin suunnitelmien mukaan kansallisromanttiseen jugend-tyyliin. Edellinen kirkko purettiin. Kuva on otettu kirkon edustavimmasta kohdasta. Muu osa kirkosta on melko parakkimainen. Ovet pysyvät toimitusten välillä suljettuina.

Salon markkinoilta oli 1.10.1937 tulossa 24 nuorta kuorma-auton kyydillä kotiin, kun auto syöksyi rotkoon Uskelan vanhan kirkonmäen luona ja kahdeksan kyytiläistä hukkui jokeen. Ypäjän kirkon kalmistossa on onnettomuuden uhrien yhteishauta.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

viimeinen portti

Opasteista voisi päätellä, että kyseessä olisi vapaa-ajattelijoiden vainajien kuntorata, mutta viitoitus opastaa Vapaa-ajattelijoiden polulle, joka johtaa portille, josta käyden maisen matkansa päättänyt on useimmiten jo kaiken toivonsa heittänyt. Tästä Forssassa sijaitsevasta kalmistosta saa lunastaa haudan itselleen kuka tahansa, mutta vainajien omaisille on esitetty toivomus, ettei ristejä muistomerkeissä harrastettaisi. Pikaisella silmäilyllä näin yhden kiveen hakatun ristin (kuvassa etualalla). Onpa muuan jehovantodistajakin hankkiutunut ikiuneen tänne. Heille risti on kauhistus.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

tuu tuu tupakkirulla

Hämeen Härkätie kulkee myös Rengon kautta, mutta härillä ei tiedetä kuljetun Turun ja Hämeen linnat yhdistäneellä tiellä. Tien nimi tulee jostain tuntemattomuudesta. Siitä on kyllä arveluja, kuten Renko-nimestäkin. Härkätien pituus oli 1500-luvulla 162 kilometriä ja sen kulkeminen kesti kulkupeleistä, yöpymisistä ja keleistä riippuen neljästä kuuteen päivään. Myös Aleksis Kiven tiedetään kerran tehneen menopaluumatkan Härkätietä Nurmijärveltä Hämeenlinnaan. Kaipa Rehdin Kallekin kävi Hämeen markkinoilla. Rengon kirkon kupeessa, entisessä lainajyvästössä, on Härkätien esinemuseo.

toimitus on päättynyt

Kirkollinen toimitus on päättynyt. Kuvassa kirkkoväen rippeet ylittävät kylänraittia. Kirkonpalvelijatar varmisti oven lukituksen ja sulki portin.

Rengon kirkko mainitaan keskiaikaisena kivikirkkona, mutta sen keskiaikaisuus saattaa olla makuasia. Alunperin kirkko rakennettiin ehkä 1400-luvun lopulla tai 1500-luvun alulla tai lopulla. Kirkko hylättiin käytöstä 1600-luvulla. Raunioitunut rakennus purettiin lattiaa myöten vuonna 1783 ja osa keskiaikaisesta rakennusaineksesta käytettiin uuden, Pyhälle Jaakolle omistetun kirkon rakentamiseen. Kirkkoa on korjattu monesti. Viimeinen kunnostus päättyi 1985.

Kellotapulissa on Hollannissa 1981 valettu kello, jonka kyljessä on teksti Eijsbouts Astensis me fecit (Astenissa toimiva Eijsbouts teki minut.)

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

tiistai 28. helmikuuta 2017

itsepalveluföri

Kuvassa ei ole Aurajoki. Kuvan Thaimaasta lähetti Ville. Hän matkailee puolestani.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

tiistai 21. helmikuuta 2017

lauantai 18. helmikuuta 2017

talventähdet

Talventähdet työntävät nuppujaan ylös Utössa.

kyykky

Ennen joutui Kaakkois-Suomen kauppoihin ryntäileviä venäläisiäkin valistamaan länsimaisesta vessakulttuurista, vaikka hyvin tiedetään, että tietty biologinen toiminto pytynreunoilla seisten on istuma-asentoa parempi. Kuvan lähetti Thaimaasta Ville.

torstai 16. helmikuuta 2017

tiistai 14. helmikuuta 2017

maanantai 13. helmikuuta 2017

kivenhakkaajien talo

(Puhelinnumero ei pelitä)

torstai 9. helmikuuta 2017

pianopianissimo

Poliittisesti valistuneet tietävät, että keskustapuolueella on Korpilahdella Alkio-opisto, jonka takoituksena sen oman ilmoituksen mukaan on opiskelijoiden (alkioiden?) herättäminen ihmisenäkasvamiseen.

Arvelen, että Turussa ja Uudessakaupungissa toimivalla Keskustan pianokoululla ei ole tekemistä nimenomaan alkiolaisuuden kanssa.

lauantai 4. helmikuuta 2017

kulttuurikivi

Vielä yksi loikka Helsingin Hietaniemen hautausmaan eräälle kulttuurilinkille.

Maamme kulttuurielämä koki Pohjois-Savossa hienoja vuosia August Aleksander Järnefeltin (syntyi Tohmajärvellä 2.4.1833) ollessa Kuopion läänin kuvernöörinä 1884-1888. Aika oli lyhyt mutta antoisa ja siitä olisi paljon kerottavaa. Minna Canth ja kuvernöörinrouva Elisabeth perheineen muodostivat Kuopiossa eräänlaisen kulttuurisen ja kirjallistaiteellisen solun, jonka vaikutuspiirissä oli mm. Juhani Aho (Brofeldt), tuttavallisesti Jussi.

Elisabeth ja hänen poikansa Kasper toimivat Jussin ateljeekriitikkoina ja panivat hänet kirjoittamaan uudelleen Rautatien, koska katsoivat siinä pilkattavan köyhää kansaa. Lopputuloksen tunnemme.

Jussi rakastui Elisabethiin, jolla itsellään oli Jussin ikäluokkaa olevia poikia. Kun kuvernöörin rouva viisaana naisena torjui Jussin, iski tämä silmänsä hänen tyttäreensä Ainoon, joka kuitenkin meni Jean Sibeliukselle.

Arvid Järnefelt on kirjoittanut perheestään kiintoisan teoksen Vanhempieni romaani.

Aleksanderin vanhemmat olivat kruununvouti Gustav Adolf Järnefelt ja Aurora Fredrika Molander. Aleksander vihittiin Pietarissa 22. joulukuuta 1857 vapaaherratar Elisabeth Clodt von Jürgensburgin kanssa. Heidän lapsensa olivat Kasper, Arvid, Erik, Ellida, Ellen, Armas, Aino, Hilja ja Sigrid.

Sisaruksista Armas oli säveltäjä, Arvid kirjailija, Eero kuvataiteilija ja Kasper mm. kriitikko. Aino Järnefeltistä tuli säveltäjä Jean Sibeliuksen puoliso.

Kasperista on sanottu, että hän oli sisarussarjan etevin, jolta kuitenkin puuttui kunnianhimoa tulla joksikin. Kasper oli paitsi kirjallisuuskriitikko, myös lääninhallituksen kielenkääntäjä, venäjän kielen opettaja, kirjallisuuden suomentaja, taideteoreetikko ja taidemaalari. Hänen nuorena kuolleen puolisonsa, Emma Ahosen, hauta on Kuopiossa. Pariskunnalla oli kolme lasta: Aino, Iivar ja Yrjö. Pojat joutuivat alenevaan säätykiertoon: Iivarista tuli viilari ja Yrjöstä sähköteknikko ja kauppamatkustaja. Ainosta en tiedä. Otin Kuopiossa asuessani Emman haudan hoitooni, koska Järnefelt-Sibelius -suku jätti sen hoitolupauksestaan huolimatta hoidotta.

tätä odotan

lauantai 28. tammikuuta 2017

voitto viro

Pysyäksemme haudoissa (!) emme voi unohtaa Voitto Viroa, Helsingin Lauttasaaren edesmennyttä kirkkoherraa, kirkollista keskustelijaa, joka suhtautui avarasti erinäisiin uskonnollisiin ja hengellisiin näkemyksiin sekä rajatietoon, parapsykologiaan ja työväenliikkeeseen. Hän laati Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhan osan vanhoista haudoista kertovan kirjan, mutta näissä kuvissa olen turvautunut muihin lähteisiin.

katse tulevaan

perjantai 27. tammikuuta 2017

totta kuin mikä

Suunnilleen kynttilälyhdyn alla on pikkuruinen huone, jonka pikkuruisen pöydän ääressä pikkuruisella tuolilla istuu pikkuruinen käkkärätukkainen vanha mies hakaten vimmatusti pikkuruisen kynttilän kituvassa valossa kahdella pikkuruisella etusormellaan pikkuruisen kirjoituskoneen pikkuruisilla näppäimillä pikkuruisia kirjaimia pikkuruiselle paperille. Totta kuin mikä.