maanantai 20. tammikuuta 2014

isänmaan parturit



En ole katsellut Aamu-TV-tä, jossa tutkimusprofessori Mika Pantzar tyrmää pääministeri Kataisen kielteisen asennoitumisen maamme kansallista ilmapiiriä kohtaan.  Näinkin päin voi asian ajatella. Mielestäni Kataisen reaktio on lähinnä psykologinen. Pääministeriyden kliimaksin mentyä ohi hän kokee päätyneensä post festum pätemättömyytensä tasolle ja halajaa kenties EU:n virkaan juuri nyt, kun varsinaisten rukkashommien pitäisi maassamme alkaa.


Ei elämä ole vain aallonharjalla ratsastamista. Siellä on kykkinyt myös muovinen Jutta Urpilainen ja SDP:n on täytynyt hänet siellä pitää, kävi puolueen niin tai näin. Varapuheenjohtajia SDP:llä on kolmen rimppa, mutta ensimmäinen varapuheenjohtaja Krista Kiurukin nyhveröi hallituksessa eikä kentällä. Muitten nimiä en muistakaan ja puoluesihteeri Reijo Paanasen tiedän vain nimeltä. Toiselle ja kolmannelle varapuheenjohtajalle en löydä nimeä ilman nettiä. Hallituksessa RKP on automaattisesti kokoomuksen apupuolue ja muut h-puolueet ovat kokoomuksen ja demareitten vedätettävissä.

Ihan maamme puoluekentän tasapainon takia olen huolestunut SDP:n tulevaisuudesta, sillä tätä menoa se kutistuu valkoiseksi kääpiöksi.

Kuva: Tuulipussi Utössa

8 kommenttia:

  1. Tässä mitä kirjoitat olisi mietittävää paljonkin mutten kerkiä keskittymään. Mietin vain että onko tuo ihan mahdotonta saada kunnon puoluetta aikaiseksi yhdistämällä nämä kaksi vasemmistolaista? Olisi sitten niinkuin yksi jota ei noin vain voitaisi ohittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ennen korppi valkeaksi muuttuu ja tähdet taivaalla tanssii kuin vasemmistopuolueet yhdistyvät. Ei se onnistu sirpalepuolueillekaan. Kaikki vasemmistopuolueet eivät edes tunnustaudu vasemmistolaisiksi. Kun Jutta Urpilainen valittiin Hämeenlinnassa puolueensa puheenjohtajaksi, hän julisti SDP:n keskustapuolueeksi.

      Vasemmistopuolueiden keskinäisellä vihanpidolla on pitkät perinteet. Vasemmistopuolueen pahin poliittinen vihollinen on ollut toinen vasemmistopuolue. Taustalla on tietysti ollut kommunistien ja sosiaalidemokraattien kamppailu vasemmistovallasta. Oman suolansa aatesoppaan ovat tuoneet puoluehajaannukset. Tiedän, että järjestöitsekkyyden taustalla on monia vaikeasti ratkaistavia kysymyksiä, jotka eivät ole nimenomaan aatteellisia.

      Sosiaalidemokraattisella puolueella on seinät leveällä ja katto korkealla ja herrahissin ovi avoinna. Se on kansanvaltainen puolue, joka ei uhkaa vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Jotkut vasemmistoliittolaiset ovat ikään kuin vakavissaan vaatineet puolueensa lopettamista ja ovat palkkansa ansainneet, kuten Matti Viialainen, josta ei vasemmistoliittolaisena olisi tullut sosiaalidemokraattista maakuntajohtajaa.

      Poista
  2. On se vaan niin pirua että aina vaan … Olin eilen suksulaismiehen hautajaisissa niin eivätkös vain, siis siellä toisella laidalla, kovasti mananneet Aleksanterista uutta keulamiestä tulevan komissaarin tilalle. Niin sanoin että sitten ei minulle jää kuin kristityt tai kepuli niin rupesivat nauramaan ;-) ja se kävelijä vissiin onkin ihan kunnon nainen jotta jos sitä kun oon vannonut että kepua en ikinä!

    Tosissaan, joka iikka joutuisimme elämään 7 kuukautta pelkällä vedellä ilman leipää että saisimme maan velat maksettua ja toiset vain juttelevat matkoistansa kaukoitään. Ei heitä pelota vaikka tuo on liki reaalinen näkymä.

    VastaaPoista
  3. Täällä pannaan leipään puolet petäjäistä, jotta Kreikka pelastuisi.

    VastaaPoista
  4. Olen pahoillani noista kirjoitusvirheistä. Toistaiseksi eivät silmät ja lasit ole samaa paria. Ehkä näen kaiken muunkin turhan suttuisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vällä häliä. En yleensä etsi vihreitä. Metrotytöt lauloivat juuri Luostarin kellot. Esitys oli vuodelta 1957. Olen rämpytellyt tsibaletta harmonilla varmaankin sata kertaa, mikä tarkoittaa vain, että todella useasti.

      Poista
  5. Milos Formanin leffa Mozartista alkaa vanhan Salierin tokaiksusta että kaikki katupojatkin vetelevät keuhkojen täydeltä tuon klopin melodioita kuin vettä vaan (vapaa sitaatti) ja totta vie: Minäkin vanhoilla päivilläni huomasin esittäväni pätkää Yön kuningattaren aariasta tosta vain, koskaan kokeilemattakaan. Oikein meni kuulema! Hullua miten tommonen voi tulla 'jostakin'. Aikaisempi kokemus rajoittui väärin laulettuihin 'hopotiti heppani mun' Rautavaaroihin. On merkilliset värkit nuo pääkopassa aivot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään ei ole pelkästään korva- vaan myös aivomatoja, jos nyt eri otuksia ovatkaan.

      Poista