maanantai 3. helmikuuta 2014

harhaileva joukko



SDP ei ole pitkään aikaan pystynyt määrittämään itseään. Jutta Urpilainen määritteli puheenjohtajaksi tullessaan SDP:n keskustapuolueeksi. Joidenkin mielestä se saattoi olla totuus, mutta monien mielestä se oli aatteellinen rimanalitus. En usko, että Antti Rinteen valinta puolueen puheenjohtajaksi nostaisi puoluetta siitä montusta, mihin se Jutta Urpilaisen johdolla vielä luisuu.


Rinteestä ei tiedä, haluaako hän ensi sijassa puheenjohtajaksi vai ministeriksi. Jälkimmäiseksikin hän on ilmoittautunut, koska tavaksi on tullut, että puolueen puheenjohtaja valitaan myös ministeriksi. Minusta tapa on huono. Valinta puolueen puheenjohtajaksi ei pätevöitä mihinkään, eikä puoluetta johdeta ministeriöstä, vaan puoluetoimistosta, jos SDP:n tapauksessa sieltäkään.

Ay-miehet kaavailevat palatsivallankumousta, mutta SDP ei tarvitse puheenjohtajakseen nimenomaan ay-pamppua, vaan ideologisesti ja yhteiskunnallisesti valistuneen henkilön. Ay-pampusta on jo kokemusta. Demareille tuskin tulee äänivyöryä, vaikka Rinne valittaisiin. Jos puheenjohtajataisto jää keskeisesti Jutta Urpilaisen ja Rinteen väliseksi, niin kyllähän Rinne voittaa. Jos arvioni on väärä, tulen myöntämään sen.

En tiedä, mitä suuresti arvostamani Jacob Söderman on tarkoittanut edesmenneillä Jutan visioilla. Ne olisi pitänyt keksiä, konkretisoida ja toteuttaa. Ei riitä, että sanotaan tarvittavan visioita. Valistuneet sosiaalidemokraatit kyllä ymmärtävät, että puolue ei ole pelkästään nähnyt luvattua maata, vaan on jo siellä. Kysykää vaikka Moosekselta. Hämmennyksiin jäänyt demariporukka on kuin aavikolla harhaileva aseistettu joukko, joka ei tiedä, mihin suuntaan kulkisi (Södermanin luonnehdintaa puolueen tilasta löyhästi soveltaen).

On kulunut kosolti aikaa siitä, kun pakinoitsija Simppa (Simo Juntunen) Suomen Sosialidemokraatissa valitti, että pälkäneläiset hämärtävät puolueen rajaa vasemmalla. Kun pikku-Juuso (Walden) vaihtoi kokoomuksesta sosiaalidemokraatteihin, sanoi hän, ettei ollut ideologinen ratkaisu siirtyä kokoomuksen vasemmistosta SDP:n oikeistoon.

Duunareita valui paperitehtaiden lopettamisen myötä Perussuomalaisiin, vaikkei tehtaiden lopettaminen demarien vika ollut. Jonnekin protesti ja pettymys piti kanavoida. Perussuomalaiset palkkasivat protestia provosoimaan ja kanavoimaan ent. metalliliiton toimitsijan, Matti Putkosen (sd).

Hieman oudolta tuntuu, kun nykyministeri toisensa jälkeen ilmoittautuu ehdolle EU-vaaleihin ja Kataisenkin lähdöstä EU-leipiin huhutaan. Kataisen mielestä ei ole mitään merkillistä siinä, jos maamme poliitikkojen ykkösketju haluaa vieläkin vaativampiin tehtäviin. Joukkopaolta se lähinnä vaikuttaa. Minulla ei mepin tehtävistä ole kovin korkeaa käsitystä. Yksityiselle mepparille homma on taloudellisesti tuottoisa

Kuva: Oikeistopuhuri ja vasemmiston tuulipussi.

4 kommenttia:

  1. Jaahass... että tämmöstä nyt...
    Mien usheinkhan kovin pitkiä kirijotuksia lue - pistän arvaamala...
    Tuota kuvvaa kattelin kuitenki 'sillä-silimälä'...
    Häätyy sanua - kovin on menny repalaiseksi...!
    Kiitos vierailusta...

    VastaaPoista
  2. Kyllä minä käyn kuvissa vanhaan malliin, vaikka olenkin esillepanoa muuttanut. En ole nyt kuvannut uutta, joten laitoin tällaisen vanhan repaleen.

    VastaaPoista
  3. Pirskatti, kirjoittamani kommentti räjäytti itsensä sfääreihin, että ketuttaa. Sitä kiukuttelin, että olet poistanut molemmat aikaisemmat blogisi ja nyt minulla ei ole mahdollista enää käydä lukemassa ja katsomassa tarinaa saarelta pitkältä ajalta. No, ei voi mitään, sellaista on elämä.

    Ymmärrän toki hyvin sen, että välillä on repäistävä ja muutettava suuntaa, jotta jaksaisi kirjoittaa ja pitää blogia. Luen kyllä kaiken, mutta kommenttien kanssa on vähän niin ja näin. Nykyiset kirjoituksesi edellyttävät painokkaampaa mielipiteen ilmaisua ja samalla enemmän esiin tuloa, johon en ole valmis. En kuitenkaan ihan kaikkea ole kommentoimatta, siihen tuskin kykenen...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikilla meillä on päreitä kainalossa ja minulla ne pääsevät joskus kärähtämään. Välillä minusta tuntuu siltä, että maailma ei pelastu, vaikka pidänkin blogia. Kuvat ovat osapuilleen tallessa rompuilla, joita koit eivät syö eivätkä ruoste raiskaa, mutta data niistä katoaa, kuten 70-luvun kuvista värit.

      Poista