tiistai 25. helmikuuta 2014

parilliset

Sinisorsan kesy muoto on ankka, kuten Aku, Hupu, Tupu, Iines ja Lupu.

8 kommenttia:

  1. Kävin tuota kestobloggari Iinestä katsomassa ja huomasin kulkevani jalanjälkiäsi bittimaailman muinaisuuteen. Kyllä Iineksellä oma arvonsa on, ei voi kieltää vaikka en tunne houkutusta lähempään kanssakäyntiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvonsa on puupenilläkin.

      Olen myös käynyt jäljilläni bittimaailman muinaisuudessa ja siellä todennut kuukkelin säilyttäneen tyhmät sanomiseni. Hävettää olla kaltaistensa joukossa. En ymmärrä, miksi google säilyttää aivan ilmeistä roskaa. Sen kyllä ymmärrän, että monet eivät koe olevansa olemassa, jos heidän nimeänsä ei löydy googlesta ja kaiken maailman sosiaalisesta mediasta nyt, aina ja ikuisesti. Huomatessani googlen säilyttävän ominaisuuden olin jo ehtinyt syytää bittiavaruuteen summattoman määrän sontaa, joka istuu hakukoneessa tiukassa kuin se kuuluisa räkä junttilan tuvan seinässä.

      Poista
    2. No nyt kirjoitat kuin Sinuhe meren äärellä. Ei, piristäviä ne muutamat lukemani kommentit olivat ja pientä piruilua aina tarvitaan. Ole tyytyväinen, se mitä sanot roskaksi on tarpeen. Kyllä ne ovat muita joiden olisi joskus syytä varoa sanojansa. Kauhea ja ennen muuta ikävä olisikin maailma jos pitäisi joka askeltansa vartioida.
      Bitcoinitkin katoavat, niin myös kuukkeli joskus.

      Poista
    3. Ja lehtokurpat saavat minkä ansaitsevat.

      Poista
    4. Lehtokurpasta saa hyvän pikkupaistin, haarukkapalan suurinpiirtein yhdestä. Noista pullasorsista saisi ihan kunnon keiton. Ensiksi ne häviävätkin kaupunkien likolahdista jos ja kun ruoka muuten vähenee, kuukkelit pimenee ja maailman laitaan nousee uhkaavia sienimäisiä pilviä (ehtiikö sorsaa kyniäkään sitten jos niin tipalle mänöö, se jääköön aprikoitavaksi myöhemmäksi niin kuin kaikki tarpeellinen muukin aprikoitava).

      Poista
    5. Sanonta "Lehtokurpat saivat minkä ansaitsivat" löytyy Aaro Hongan poikakirjasta "Iloinen internaatti".

      Maastossa yöpyessä kuulee usein lehtokurpan kurnutusta ja sipinää. Keväisillä pyöräretkillä niitä näkee raatoina tienvierillä. Ne eivät katso oikealle eivätkä vasemmalle ennen kuin lähtevät tietä ylittämään.

      Kuvassa olevat sorsat ovat satojen parvesta. En tiedä, mistä saavat ruokansa. Föri vissiin myllää joen pohjasta vuosisatojen kertymiä. Sinisorsa pystyy kyllikseen syötyään paastoamaan pari viikkoa.

      Kuukkeli on kaunis lintu.

      Poista
  2. Kuukkelista samaa mieltä, ja guuggelista kans.

    Lehtokurppa (myös fasaani) kykenee nousemaan pystylentoon maasta ja säikäyttämään metsässä tallustelevia kun se saattaa laskea ensiksi kulkevan ohitseen jos ei ihan päälle astu ja sitten siitä välistä röpsähtää ilimaan.

    Lehtokurppa lentäessään kevät-kesäiltoina sanoo "visiitkurpl, visiitkurpl..." ja siksi me sanottiin sitä penskana visiittikurpaksi. Nekin ovat lisääntyneet huimasti metsien vesakoitumisen myötä ja kai myös tämän ilmastonmuutoksen. Varmennettu esiintymisraja lienee jo tuolla Pudasjärvi - Ranua alueella, ehkäpä Rovaniemellä ja ylempänäkin jonkun verran. Wikin mukaan 120 tuhatta niitä maassamme on ja vain muutama tuhat päätyy metsästäjien pataan.

    Kerran ajelin Hankamäen seuduilla Rautavaaralle päin usvaisena yönä ja yksi kurppa kellotti maantiellä auton alle jääneenä. Se oli aikaista ekvättä ja vissiin sen parisko siinä ei edes karkuun lähtenyt kun pysäytin auton ja nousin tielle. Se elossa oleva oli aika hätääntyneen oloinen kun töytäili kauan kuolleen "omaisensa" ympärillä. Vai lie (ihmismäisen julmasti ajateltuna) harmitellut vain paritteluaikeittensa kaatumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurppa on mukava kurnuttaja. Niiden auton alle jäämistä edesauttaa varmasti sekin, että ne varsinkin keväisin etsivät ruokansa tienvarsien viraavista ojista. Mutta riukupylly se vasta vekkuli on. Se kerää liikenteen tainnuttamia hyönteisiä vikkelästi nokkaansa niin, että hädin tuskin naama näkyy ötökkätupsun takaa, kun se pesälleen lentää. Se on aivan mestarillinen väistelemään autoja, mutta joskus senkin käy hupsusti. Hankamäestä, josta tulee mieleeni se pellolla nököttävä tuulimylly, on aikamoinen huippaus Rautavaaralle. Olen minä muutaman kerran ajanut yhtä kyytiä Keiteleeltä Kuopioon, mutta se käy jo liikaa työstä. Pari kertaa olen yöpynyt Hankamäen leirinnässä.

      Poista