perjantai 21. maaliskuuta 2014

krimiturkki

Koska en ole kansainvälisen oikeuden, Venäjän enkä Putinin asiantuntija, en todellisesti pysty tuomitsemaan enkä puolustelemaan ns. Krimin tapahtumia. Ylipäätäänkin asiaan suhtaudutaan tavan tallaajien osalta hyvin tunteenomaisesti, jopa russofobisesti. Villakoiran ydin on sekä taloudellinen että poliittinen. EU repii mustan mullan vilja-aittaa toisaalle ja Venäjä taas historialliseen yhteyteensä ja vielä toteutumattomaan Euraasian unioniin. Venäjän toimet Krimillä olivat uskaliaat, mutta hyvin suunnitellut. Ukrainan liittyminen EU:hun olisi enemmän kuin kiusallinen tilanne Venäjän Mustan meren laivastolle. Krimin haltuunotolla Venäjä saattoi estää sen, että vieläkin pahempaa olisi tapahtunut. Krimin autonomisen alueen haltuunotto legalisoitiin muodollisella kansanäänestyksellä ja Venäjän duuman antamalla lailla. Asian sivussa todettakoon, että Neuvostoliiton päämiehet Nikita Hrutshevista alkaen olivat ukrainalaisia (vähävenäläisiä), kuten Raatteentiellä tuhotut venäläissotilaat.


Suomi on ulkoistanut ulkopolitiikkansa, kuten Hannu Taanila juuri radiossa totesi. Niinpä pääministeri Jyrki Katainenkin viittaa puheissaan kansainvälisen yhteisön reaktioihin Krimin tapauksessa, mutta ei kerro, mitä kansainvälinen yhteisö tarkoittaa. Se tarkoittaa lännen rikkaita teollisuusmaita, joiden koalitiossa on selviä taloudellisia ja sosiaali-imperialistisia piirteitä. Missä kansainvälinen yhteisö on piileksinyt, kun Yhdysvallat on kaatanut hallituksia ja harjoittanut terroria maissa, joissa sen taloudelliset edut ja poliittiset intressit ovat olleet uhattuina? Kaikkihan sen tietävät.

Putin käyttäytyy itsevaltaisesti ja koko valtiokokonaisuus on prosessissa, jonka lopputuloksesta ei ole tietoa. Kuunnellessani Venäjän tutkimuksen professori Timo Vihavaisen haastattelua radiosta sain hänen puheestaan käsityksen, ettei lännen pitäisi suosia sellaista finalistista ajattelua, että kehitys Venäjällä johtaisi determinoidusti samaan lopputulokseen lännen kanssa. Yhdyn tähän käsitykseen. Kun Neuvostoliitto hajosi, sanoi Suomi-Neuvostoliitto -instituutin entinen johtaja Valdemar Melanko, että Venäjällä saattaa tapahtua seuraavan viidenkymmenen vuoden aikana mitä tahansa. Vihavainen tähdensi Venäjän historiallisen taustan ja ihmisten asenteiden huomioon ottamista. Hän totesi, että jos Suomessa säädetään laki tasa-arvoisesta avioliitosta, se ei tarkoita sitä, että Venäjä kulkee tasa-jalkaa Suomen kanssa, koska se tässä asiassa on ainakin 20 vuotta Suomea jäljessä.

Katsoin televisiosta aivan uskomattoman ohjelman Pietarin homoseksuaalien vainoamisesta. Suomessakin homoseksuaaleja on pidetty rikollisina ja sairaina, mutta luulisi, että pienentyneessä ja globalisoituneessa maailmassa voisi jo jollakin tavalla puuttua tällaisiin selkeästi räikeisiin ihmisoikeuksien loukkaamisiin, vai onko vain odotettava rauhassa 20 vuotta, jotta homoseksuaaleja lakataan hakkaamasta Venäjällä. Homoseksualismin hyväksyntä ei kyllä ole itsestäänselvyys Suomessakaan.

Lailla maata hallitaan, mutta lailla ei asenteita muuteta.

3 kommenttia:

  1. Ihmiset eivät juuri tunne historiaa. Näitä samoja juttuja olen joutunut lapsilleni ja vähän muillekin selittämään etteivät kovin rupeaisi pelkäämään. Media kun touhottaa tolkuttomasti, tekee rahaa. Vihavaisella on mielnkiintoinen blogi eikä hän kainostele. Hyvää memento moria sieltä tulee. Vaikkapa kun täällä Pietarin kainalossa kun asumme välillä unohdamme sen osan naapurimaamme perintöä joka tulee kaanien valtakunnista etc.

    Die Welt'iä yritän huonolla saksakielelläni tavata niin kyllä huomaa, että siellä muistetaan vielä se Bismack joka ei tarkoita korttipeliä. EU tuntuu sen välillä unohtaneen. "Fak-iijuu", se osui nappiin. EU, mitä se on?

    Minulla on jo keskenkasvuisena ollut homokokemuksia, aika vaatimattomia enkä niitä sellaisiksi silloin vielä oikein tajunnutkaan mutta ei niistä haittaa ole ollut, lisää tietoa vain. Myöhemmin niistä syntyi ystävyyksiäkin. Nyt ihmettelen, että eivätkö intoilijat tajua avioituessaan joutuvansa eräällä tavalla sinne kaappiin takaisin, sanan taakse piiloon? Pariliitto olisi ollut selkeyttävä termi ja asiaan olisi pian totuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen joutunut houkuttelun, ahdistelun, katselun ja katteettoman juoruilun kohteeksi. Jos heterous ei ole homouden poissaoloa, on se kuitenkin minua määrittävä biologinen ominaisuus.

      Poista
  2. Selvennykseksi että olen puhdas hetero kuten sinäkin. Eroottisuus vain on kovin monivivahteinen ilmiö.

    VastaaPoista