sunnuntai 11. toukokuuta 2014

äidin päivä

Kuvassa on äitini äiti reessä olevassa arkussa Vehmersalmella Rautaharjun torpan riihen edessä. Muuan kylänmies oli hankkinut kameran ja pyytänyt luvan saada tulla kuvaamaan vainajan lähtöä viimeiselle matkalleen. Niin tuli ikuistetuksi tämä tavallinen tapahtuma. Vehmersalmen Räsälän kyläsepän tekemän hautaristin kuparilaatassa lukee:

On maailman myrskyistä vapaa
se kätkös on rauhallisessa
on nukkuva kunnes se tapaa
taas sielunsa kirkkaudessa.

7 kommenttia:

  1. Oman äitini olen nähnyt arkussa Malmin kappelissa, pyynnöstäni. Olen asiasta hyvilläni. Tuli selväksi ettei hän enää ole siinä. Olin silloin 17-vuotias.
    Nyt olin itsenäisyyspäivän alla katsomassa Aarnea, sukulaistani. Hän nukkui kyljellään, vavahteli hiukkasen käsi sairaalasängyn reunalla. En ruvennut herättelemään, silitin vain vanhan miehen kättä. Uni oli hänen viimeisensä, hän kuoli 8.12. nuorimman lapsenlapseni syntymäpäiviä vietettäessä.

    Oikein sanot, tavallinen tapahtuma.

    VastaaPoista
  2. hannuhoo

    Kiitos muistelostasi! Ehkä joku muistaa meitä samoin. Uinumme, lapsoset, maaemon syliin, tapahtui se miten tahansa.

    VastaaPoista
  3. Minullakin on muutamia samantapaisia kuvia sukulaisvainajista, aika huonolaatuisia kylläkin ja nuhraantuneita, mutta tyyli näkyy oleen sama. Isäni puolelta ukkini äiti arkkuineen on mm. kuvattu hevosreessä joka, sulasta maasta huolimatta, on nimenomaan jalasmallinen, ei pyörä-.

    Tuossa kuvassa taitaa maalis-huhtikuun jääpuikot olla kasvamaan päin riihen räystäällä?

    Omien vanhempieni arkkukuvat on myös olemassa, mutta jollain pikkukameralla otettuja värikuvia jotka ovat rakeisia ja laikukkaita. Mutta liekö sillä väliä.

    (Millaisella kameralla ja objektiiveilla Kalevi sinä muuten kuvaat kun otoksesi ovat kovin laadukkaita?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, kuinka kauan Ida Marian riihivaihe kesti, mutta marraskuun puolivälillä hän kuoli. Antikaisen pojalla on jonkinlainen riepu peittämässä korvia, koska hänen hattunsa ei ulottunut korville ja tuuli oli raaka.

      Toinen kamera on Panasonicin Lumix. Se on kompakti kamera, jossa on riittävät järjestelmäkameran ominaisuudet. Kiinteässä objektiivissa on 18Xzoom vähentämässä jalkatyötä.

      Toinen kamera on tiiliskivenpainoinen Canon-järkkäri, josta ei oikein ole matkakameraksi.

      Lumixissa on hyvä Leica-optiikkaa ja kameraa pystyy käyttelemään yhdellä kädellä, eikä hinnassakaan taida olla moittimista. Kameran ominaisuuksia pystyy räätälöimään, mutta siinä on kyllä 14 kuvausasetusta naamasta maisemiin. Automaattitarkenteisena se antaa ihan hyvän kuvausjäljen. Vähän hankalanoloista manuaalista tarkennusta en ole tarvinnut, mutta sekin on. Kun ei yritä opetella manuskaa ulkoa, niin kuvia räpsii ketterämmin kuin entisillä filmikameroilla.

      Minulla on hyvä kuvankäsittelyohjelma, jota en käytä, vaan tyydyn Picasan suomiin editointimahdollisuuksiin, kuten kuvan rajaamiseen ja sävyn korjaamiseen.

      Minulla on menossa kolmas Lumix, Kemppisellä varmaan kolmastoista.

      Poista
  4. Valto

    lisäisin vielä, että mrkkinat ovat niin kyllästetty digikameroilla, että siinä mielessä markkinat ovat melkein rajattomat. Kehottaisin ostamaan zoomaavan pikkukameran, ettei ihan nenän alle tarvitse mennä kuvaamaan, ja tuskin muunlaisia enää löytyykään, vaikka en ole viime aikoina tutkinut malleja. Kätevyys ja helppokäyttöisyys on valttia, ei kallis vekotin, jonka useimmilla ominaisuuksilla ei tee retkioloissa mitään. Muistikortin kapasiteetti on rajallinen. Kahdeksaan gigaan mahtuu jo puoli maailmaa ja ainahan voi ostaa kaksi. Jos haluaa liikkuvaa kuvaa ja ääntä, niin sitten täytyy muistikortilla olla kunnolla kapasiteettia. Jos on läppäri mukana, niin siihen voi tyhjentää muistikorttinsa ja saman tien poistaa kelvottomat kuvat. Kameroissa on kyllä kuvien selaus ja yksittäisten kuvien poistomahdollisuus, ettei tarvitse sekulia kuljettaa mukanaan. Jos kamerassa on sormiparistot, niin hyvä. Akkua ei saa ladattua kuusen kyljestä, kuten ei kännykkääkään. Vara-akunkin voi hankkia, mutta tuppaavat tarvikevekottimet olemaan tyyriinpuoleisia.

    VastaaPoista
  5. Kalevi

    En minä raski enää kameroihin satsata (ei ole mitä satsata). Mainitsemasi Lumixkin maksaa kuitenkin yli 400€. Kävi mulla yksi "kompakti" näytillä, mutta en tykännyt, jotenkin rakeisia ne kuvat olivat. Se oli Samsungin joku halapa...

    Olympuksessa oli ja on edelleen yksi alkuperäinen akku, joka on kestänyt kameran elinkaaren (6v) ajan nikottelematta ja aina kerrallaan otin sillä jopa 600-800 kuvaa kun en vain enemmälti selannut näytöltä niitä enkä salamaa joutunut käyttämään. Uskomaton suoritus akulta, sanoi joku. Laitoin minä ne peilit siihenkin jälleen paikoilleen, mutta en luota enää niiden pysymiseen kun ovat kovin monasti pongahtaneet pois paikoiltaan. Kai ne pienet peltiset joustinpielet väsyvät ajan saatossa? Kameroiden huoltohommien kalleus tiedetään, ettei kannata kyllä lähetellä minnekään.

    Nyt tämän hankkimani käytetyn Canonin (EOS 400D) tyylistä ja akkujen (2kpl) kestosta en vielä tiedä Mukaan tuli yksi 75-300 zoom lens (1:4-5,6) sekä lyhyempi 18-55 zoom sekä joitakin suodattimia. Kelvollisia kuvia sillä saa, mutta yksi valovoimainen macrohan se olisi hyvä. Tuolle tulee painoa laukkuineen parisen kiloa, vähän ylikin.

    Valokuvat olisivat todella tärkeitä tuolta matkalta ja harmittaa, jos eivät onnistu vähejäänkään. Tai kameralle sattuu jotain, vaikka varastaa joku.

    Muistikorteista ajattelin alkuun, että otan vain yhden gigan läpyköitä kymmenkunta ja vaihdan aina tietyn etapin jälkeen uuden sillä pointilla että kun kirjoitan ja nauhoitan kuvien ottopaikoilla aiheita ylös, olisi niitä helpompi jälkikäteen sitten järjestellä jos tulee julkaisseeksikin jotain. Nyt vain tämä mun budjettini on mennyt niin kovasti hallan puolelle, että tavaran hankinta on kohta lopetettava pienintä tarviketta myöten tai lähdettävä alushoususillaan liikkeelle.

    Suomessa olen kyllä saanut aina akut ladatuksi, mutta täällähän onkin joka mökin ulkoseinissäkin pistokkeita ja parkkipaikoilla kun lämmityskojeiden läppiä kokeilee, on joskus päässyt latailemaan. Myös kirjastot ja huoltoasemat ovat anteliaita jakamaan sen verran sähköä kulkurille. Mutta Karjalassa se saattaa olla toista. Pistokejärjestelmä ja virta on kuitenkin samaa luokkaa kuin meilläkin.

    Läppäriä en ota mukaan ja kännykkä sulkeutuu Vartiuksesta kun ylitse menen. Ehkä se prebaid-liittynä Kostamuksesta hankittuna aukaisee kuitenkin sen, mutta suurelta osin tyhjän takia. Kyllä ihmisen pitäisi saada pari kuukautta olla teillä tietymättömilläkin, perhana.

    VastaaPoista
  6. Ei näyttäis olevan sinulla hätää sen perusteella, mitä kirjoitat. Ihmisen ei tarvitse olla aina tavattavissa, mutta kun tuolla kylillä kulkee, niin joka toinen puristaa koristuksenomaisesti kännykkää ja jos se joutuu liikennevaloissa pysähtymään, niin jo räpläys alkaa. Kännykästä haetaan yksityisyydensuojaa ja eristäytymistä. Miten tulimmekaan toimeen silloin, kun ei ollut kännykkää eikä Flooraa? No, läpättiin leivälle voita ja puhelinautomaattiin markkoja. Nyt on jo jonkinlaisia hybridilaitteita, jottei huussiinkaan tarvitse ottaa mukaansa erillistä läppäriä ja puhelinta. Kai se vehje oppii vielä pyyhkimäänkin. Foto-Hessun kaveri sanoi minulle Kuopiossa, että hankkii digikameran vasta sitten, kun se oppii tiskaamaan ja tekemään lumityöt. Liike meni konkkaan ihmisten lopetettua kymppikuvien teettämisen.

    VastaaPoista