perjantai 2. toukokuuta 2014

anarkiaa

Aikoinaan itsekin anarkososialistisia piirteitä toiminnassaan ilmentänyt Paavo Arhinmäki on nuorine kannattajineen närkästynyt poliisien ilkivallasta vasemmistoliittolaisten lippusalkoja kohtaan ja anarkistiryhmä Mustan blokin jäsenten kiinniottamisesta poliisilain nojalla. Niihin aikoihin, jolloin minäkin marssin, halusivat muutamat mielenosoittajien päällysmiehet väen väkisin poliisiasemalle sanomaan virkavallalle, kuinka paskaa valtiota nämä vahtivat. Oli mielenosoituksissa anarkistejakin, enemmän ja vähemmän ideologisesti valveutuneita, tosissaan ja vähemmän tosissaan. Riemuanarkisteiksi heitä sanoimme. En muista heistä haittaa olleen. Kerran muuan porukka pidätettin Helsingin keskustan talojen katoilla hyppelemisestä. Mielenosoitukset olivat varsin kesyjä. Erkki Tuomiojan raahaaminen poliisiautoon on nykynäkemyksessä pelkkää hupia.  Anarkistien finalismi on yhtä mahdoton kuin Marxin ihantola. Marginaalisena porukkana he saavat aikaan vain hieman hälinää, mutta jokin ryhmä saattaa olla kasvualustana yksittäiselle sekoilijalle, joka voi tehdä ties mitä, mutta saattaa olla niinkin, että porukka osaa hoitaa hullunsa, jollei sitten joudu hullun johdettavaksi.

Kirjallisuutta: Seppo Seppälä, Seppo Lindqvist: Vallan veri ei vapise, WG 1969.

3 kommenttia:

  1. Hauska kirjoitus.
    Jos aina sata vahtii sataa niin pian ei oo varaa. Mites sitten Räsäsen suu pannaan!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten mahtaa olla Päivi Räsäsen katu-uskottavuuden.

      Poista
  2. Isänmaa kutsuu teit' isäin astumaan, teit' isäin astumaan. Sekin tuli Reubenin juttussa hienosti ilmi, että Suomen kansa on tyhmää ja äänestää aina väärin, mutta siinähän ei ole mitään uutta.

    VastaaPoista