keskiviikko 28. toukokuuta 2014

rinnettä ylös vai alas

Lopultakin demariporukassa joku uskaltaa julkisesti vaatia järjestökenttää kuntoon. Tarkoitan Arja Alhoa. Jos puolueen puheenjohtaja on ensisijaisesti ministeri ja järjestöjohtajana pelkästään keulakuva, niin jäähän vielä kenttätyöhön liuta varapuheenjohtajia, puoluesihteeri, järjestösihteeri jne. Mikael Junger sanoo jättäneensä puoluesihteeriyden Paavo Lipposen huonon vaalimenestyksen takia, mutta eihän asioita hoideta rintamakarkuruudella, vaan entistä tarmokkaammalla työllä. Työhön täytyy sitoutua. Ei ollut Jungerin vika, ettei Lipposen naamasta pidetty. Järjestökentän kunnossapito kuuluu puolueen perusasioihin, mutta sekään ei auta, jos kansa äänestää väärin.

Yhteiskunnallinen tilanne on olennaisesti muuttunut sitten SDP:n parhaiden päivien ja puolue näyttää kehittyneen pätemättömyytensä tasolle. Se ei ole enää työläisiä kokoava vasemmistolainen muutosvoima, se näyttää muuttuneen punaisesta jättiläisestä valkoiseksi kääpiöksi. Työväenliikkeen merkittävänä osana ollessaan se oli luomassa hyvinvointivaltiota, jonka purkamiseen se nyt joutuu enemmän tai vähemmän vapaaehtoisesti osallistumaan. Näyttää siltä, että puolueella ei ole enää sanottavasti yhteiskunnallista tilausta. Juppiutuneelle ja keskiluokkaistuneelle väestölle on jo henkisesti imagollinen mahdottomuus äänestää sosiaalidemokraatteja. SDP on heille kuin väärä matkapuhelinmalli nuorisolle. Timo Soinin putiikki on sentään ollut lupaavinaan jotain, mutta SDP on kuin tamperelainen, joka etsii pyöreän huoneen nurkasta mustaa makkaraa.

Olen joskus kokenut poliittisen työväenliikkeen yhdistymisen tärkeäksi, varsinkin kun olen epäillyt Vasemmistoliiton jatkuvuutta varteenotettavana puolueena, mutta nyt olen eri mieltä. Se elää elämäänsä SDP:n nousuista ja laskuista huolimatta.

Mikään ei ole ikuista, ei edes kokoomuspuolueen erinomaisuus.

 Vihreät – De Gröna on laajakirjoinen vaihtoehto vaihtoehtoihmisille. Työväenliikettä se ei muutamista entisistä taistolaisistaan huolimatta ole.

Tapaus Antti Rinne todistaa, että Suomessa kelpaa tällä hetkellä valtiovarainministeriksi kuka tahansa, kunhan on SDP:n puheenjohtaja. Ei Jutta Urpilaisestakaan ollut puoluejohtajaksi. Saa nähdä, kapuaako SDP rinnettä ylös, vai jatkaako alas.

Jostain syystä juristeja pakkaantuu työväenjärjestöjen johtoon. Jäljet pelottavat.

(Kuva on jostain Leppävirran ja Heinäveden väliltä vuonna joskus)

5 kommenttia:

  1. Kuten aina niin nytkin pastorin pojanpoika ei paljon piittaa totuudesta ja saa ääniä. SDP:n lisäksi hänet kiroaa myös Soini.

    Eilen katselin osan A-studiota. Olin utelias kuulemaan tätä Risikkoa kun ei ole aiemmin sattunut kohdalle. Kova akka täytyy sanoa, valpas ja täsmällinen kuten uumoilinkin ja maineensa kertoo. Olisi häpeä jos Stubb hammasrivistöillään onnistuisi Risikon ja Vapaavuoren ohittamaan.

    Tätä Piketty'ä jota A-studiossakin nyt reposteltiin kannatta kyllä seurata. Nuori mies vielä mutta saipa mielet kuohumaan yhdellä perusteellisella tutkimuksella ja syystä!!

    VastaaPoista
  2. Ps. Selvää on, että Stubbilla eivät asiat olleet oikein hallussa ja tyhjä pussi johtaa saarnamiehen itsevarmaan vuolauteen.

    VastaaPoista
  3. Paula Risikko vaikuttaa kiinnostavalta, ja miksei Jan Vapaavuorikin. Alex Stubb vaikuttaa urakehitystyypiltä ja tähdännee Suomen presidentiksi. Hän visioi, miten hallitus harjoittaa entistä kokoomukselaisempaa politiikkaa ja vie Suomen NATOon hänen johdollaan. Vapaavuoressa olisi taas yksi juristi lisää järjestöjohtajien kaartiin.

    Vapaavuori on nimenä sikäli kiinnostava, että siitä tulee mieleeni pastori Tuure Vapaavuori, neekerineuvos, jonka iltanuotiotarinoita me pojat korvat höröllään kuuntelimme Salvosen rannalla Partaharjun leirillä. Hän kirjoitti muutamia kirjoja, joissa kertoo lähetystoiminnastaan "pimeässä Afrikassa".

    VastaaPoista
  4. NATO'sta kirjoittivat viikko sitten Der Spiegelissä. Jos Putin miehittäisi Baltian niin NATOlla olisi käytettävissä Euroopassa 6000 miestä käsittävä valmiusjoukko, lue 'ei mitään'. Useammalta haastaellulta taholta tämä asiaintila käytännössä myönnettiin. Heh, nostivat siis kädet pystyyn! Sinne nyt sitten vouhkataan.
    Johan kenraali Gustav Hägglundkin asiaa toppuutteli vuosia sitten mutta nämä strategit tietävät paremmin.

    Hm, onhan semmoinenkin Vapaavuori kuin Ralf Friberg ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Euroopan natottaminen on ollut ensi sijassa Yhdysvaltain poliittista eskaloitumista Eurooppaan. Erityisesti sillä oli merkitystä kylmän sodan aikana, jolloin Naton tehtävänä oli huolehtia jäsenmaittensa turvallisuudesta ja vapaudesta viime vaiheessa sotilaallisesti, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Yhdysvaltain eurooppalaisia liittolaisia vastaan. No, Neuvostoliitto hyökkäsi Euroopassa vain omia liittolaisiaan vastaan.

      Poista