lauantai 14. kesäkuuta 2014

valtio valinkauhassa

Suomen pääministerin on nyt valinnut kokoomuksen puoluekokous eikä eduskunta. Hallitusvalta siirtyi uuden perustuslain myötä hallitukselta puoluetoimistoille. Vuoden 2000 parlamentaarisessa uudistuksessa presidentille ei oikeastaan haluttu jättää muuta kuin virkanimitys ja Tamminiemi. Protokollan mukaan hän sentään vielä nimittää puolueiden valitsemat pääministerit.

Tämä vinoilu ei ole lähtöisin minusta, vaan ainakin osittain johdettu Jarmo Virmavirran viimeisessä Kanavassa olevasta kirjoituksesta ”Puhdasoppisuuden hintaa maksetaan nyt”. Otsikolla viitataan suomalaiseen parlamentarismiin, joka on kuin kanala ilman kukkoa. Vertaus on minun. Virmavirta on kokoomuslainen, mutta puoluekanta ei väistämättä estä järkevää ajattelua.

Luettuani Virmavirran ennen kokoomuksen puoluekokousta laatiman kirjoituksen sain tukea ajatukselleni, että eduskunta pitäisi hajottaa heti. Yhdellä suulla kysyin hänen kanssaan, eikö presidentillä olisi jo perusteet hajottaa eduskunta ja määrätä uudet vaalit. Virmavirtaa närkästyttää, että maamme moniongelmaisessa tilanteessa pääministeri ottaa pitkät ja lähtee etsimään onneaan muualta Euroopasta, minkä seurauksena kokoomuksen puoluekokous joutuu valitsemaan pätkäpääministerin nostamaan Suomen nousu-uralle vajaassa vuodessa. Nyt tämä pätkä on jo tiedossa.

Virmavirran mielestä olisi ihme, ellei kukaan kysyisi, eikö nyt olisi se paikka, jossa olisi syytä saada vahvempi ote kehitykseen ja etsiä tukevampaa pohjaa eduskuntavaaleista jäämättä odottamaan, että tilanne mätänee vielä vuoden verran. Eduskunnan hajottamista perustelee sekin toteamus, että pätkäpääministerin tueksi jäävät eduskuntavaaleihin valmistautuvat hallituspuolueet, joiden kampanjat pysäyttävät lopunkin järkevän ajattelun.

 Presidentti voi määrätä uudet vaalit, mutta vain pääministerin ehdotuksesta. Perusteet uusien vaalien järjestämiselle ovat niin tulkinnanvaraiset ja kapulakieliset, että niiden laatijan olisi Virmavirran mielestä pitänyt saada virkakielen korkein kunniamerkki.

 ”Perusteena tulee olla pitkäaikainen, lähinnä poliittisen hallituksen muodostamisvaikeutena ilmenevä parlamentaarinen kriisi tai muunlaisesta syystä eduskunnan toimintakykyyn tai kokoonpanoon kohdistuva kiistaton epäluulo ja yleensä myös oletus siitä, että eduskunnan hajotusta pidetään laajalti aiheellisena.”

Lisäksi presidentin tulee ennen päätöstään kuulla eduskuntaryhmiä.

En ole presidenttivaltaisuuden innokas kannattaja ja olen vaatinut koko instituution lopettamista, mutta ehkä hätiköidysti. Saattaisin yhtyä presidentti Mauno Koiviston fundeeraukseen, että onkohan vallan riisumisessa presidentiltä menty liian pitkälle.

Koska perustuslaki ei ole ikuisiksi ajoiksi kiveen hakattu, voisi maamme puhdasoppiseksi kaluttu parlamentarismi vähän luopua jäykkyydestään ja antaa presidentille kohtuuden rajoissa enemmän liikkumavaraa. Virmavirran mielestä ei olisi pahitteeksi, jos Suomessakin olisi isäntä, joka tunnetaan maailmalla maansa johtajaksi, koska tärkeimmät asiat ratkaistaan valtionpäämiesten suorissa kontakteissa.

Presidentti Sauli Niinistön Kultarantatilaisuus oli taitavasti järjestetty tapahtuma, joka ei ollut vain korkean tason suhdetoiminnallinen ele, vaan myös yritys kirkastaa presidentin merkitystä maamme ulkopoliittisena toimijana.

4 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus, siihen ei ole paljoa lisättävää. Pitääkin mennä kirjastoon Kanavaa etsimään.

    Stubb on puhunut kestävyysvajeen nopeasta hoitamisesta mutta mitä/mistä-konkretia puuttuu.

    Ilmeistä on että jollei olisi 'poliitisia välttämättömyyksiä' niin ulospääsykeinot nyt kulkemastamme 'Kreikan tiestä' ovat tiedossa. Yleisölle ehkä helpoin ymmärtää ja poliitikoillekin jotenkin siedettävä olisi paluu omaan rahaan ja ajoittaisiin devalvaatioihin. Olisi kertarysäys eikä ainaista kitinää?

    Peter Nybergillä on blogi 'Tarpeellisia ajatuksia' joka käsittelee näitä talousjuttuja monesta näkökulmasta. Suosittelen.

    VastaaPoista
  2. Peter Nyberg oli oikein hyvä vinkki. Jos hän ei ole sisäpolitiikan erityisosaaja, olen minä vielä vähemmän talousasioiden tuntija. Hän kirjoittaa "tarpeellisista asioista" sujuvasti, ilman munkkilatinaa. Vastedes luen häntä.

    VastaaPoista
  3. Ps. YLE:n Areenasta löytyy "Brysselin koneesta" Nybergin toukokuinen 44min haastattelu otsikolla "EU:n pankkiunioni - ratkaisu vai ongelma".
    Samoja asioita kuin edellä mutta siitä kuulee tavan miten hän puhuu.

    Juu, Nyberg yleensä pysyy omalla puolellansa aitaa.

    VastaaPoista