maanantai 18. elokuuta 2014

satamakonttori

18 kommenttia:

  1. Bach ja pojat sieltä kurkkaa ikkunan takaa .. vaiko penkillä makaa?

    hh

    VastaaPoista
  2. "Kommt, ihr Töchter, helft mir klagen", sanoi hän.

    VastaaPoista
  3. Itse asiaan mennäkseni tässä siis suojellaan kiviä laiturinheittäjiltä..

    VastaaPoista
  4. .. vai onko vesi niin matalaa, että kivet täyttäisivät rantaveden?
    On siellä pullo poikineen.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan satamakonttorin hoitajalla liian vähän hommia?

      Poista
  5. Jotain aina pitää kun lestinheitto on ohi mennyttä elämää.

    Eilisiltana tyttäret vaivasivat mieltä vielä nukkumaan mennessä, kuinkas muuten. Aattelin että punainen tupa ja Talopoikaiskantaatti sopivat samalle laiturille. Ei sitten mennyt ihan kohdilleen.

    Luen parhaillaan Ljudmila Ulitsajan "Vihreän teltan alla"-opusta. Tyttäret huomataan siinäkin. Mielenkiintoinen kirja joka on kirjoitettu sellaisella 50-luvun "poikakirjatyylillä" mutta on aikuisille tarkoitettu. Sivujakin yli 700.

    hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinuhessa on vajaa sata sivua enemmän. mutta on 700-vuinenkin aikamoinen jötikkä, jos valitsee kirjansa niin, että sitä voi lukea sängyssä selällään. Alastalon salissa on n. 900 sivua. Ljudmila aloitti kirjoittamisensa iässä, jossa hyvin monilla on paras tuotanto takanaan. Toivon sinulle sitkeyttä. Aikoinaan ajattelin, että en jaksa Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyyttä, mutta niinpä se vain imaisi mukaansa.

      Poista
    2. Vihreätä telttaa on mennyt jo romaanin verran. Kunnon kertomus ja huteraa paperia eli kevyt. Se vie hyvin mukanaan, ovela ja viisas nainen. Alastalo jää varmaan lukematta ja niin jää kirjastosta juuri tullut Matti Kuusen elämänkertakin, samaa kokoa. Siinä on yllättävä vanha kuva, 2 tyttöä suuren koivun ylimmässä latvassa, kuin teeret talvella. Márquez on lukematta vaikka moni, Outikin, on kehunut. Ehkä pitää yrittää vielä joskus.

      hh

      Poista
    3. Elämässä joutuu tekemään valintoja, lukemisensakin suhteen. Kaikkea ei saa, vaikka haluaisi, eikä kaikkea tarvitse haluta.

      Vanha äärioikeistolainen sapelinkalistaja, Suur-Suomen tekijä ja kansanrunouden tutkimuksen raskassarjalainen kiinnostaa. Olen lukenut hänen hurjat runonsa. 1947 ilmestynyt Routa liikkuu sai valtionpalkinnon.

      Poista
    4. Ohituksia ja joku toinen. Taisi olla MK:lla liikkuvampi äly kuin Pekka-veljellänsä.

      hh

      Ps.Valintoja, heh! Pytty vuotaa. Putkimies vai yritänlö itse?

      Poista
    5. Pekka kirjoitti 60-luvun sosiaalipolitiikan, mistä oli demareille puolueohjelmaa vuosikymmeniksi. Pekan ajattelun avainsana oli kasvuhakuisuus. Hän ennusti kirjansa lopulla, että työväki saattaa vaurastua niin, ettei halua verovaroin ylläpidettyä sosiaalipolitiikkaa, vaan ostaa tarvitsemansa palvelut. Siihenhän tässä nyt tähdätään. Se ostaa, ken voi, mutta köyhät meillä on aina keskuudessamme. Pekka myi viinaa ja kirjoitti Tämän ihmisen maailman.

      Poista
    6. PS. Sulla vuotaa pytty, mulla helisee pönttö. Vaihtoehdot ovat vähissä.

      Poista
  6. Vähissä on kun ei enää kestä viinaakaan.

    VastaaPoista
  7. Jos ei laastari auta
    eikä kimentti ja rauta
    niin edessä on hauta.

    VastaaPoista
  8. Jos kuitenkin ihan pikkusen vielä kestää.

    hh

    VastaaPoista
  9. Vai että tällainen satamakonttori. Satamamaksut sitten maksetaankin maan tavalla, näköjään. Hyvin rakensit kuvista kokonaisen tarinan ja sain minäkin siitä, kierolla huumorintajullani, muutaman makean kiherryksen aikaan...:)

    VastaaPoista
  10. Kuvat eivät tosiaankaan ole hyviä, mutta joskus niistä alkaa tarinaa kehittyä ihan omia aikojaan.

    VastaaPoista