keskiviikko 5. marraskuuta 2014

sosialistista realismia

Tämä on minun mielestäni muotokieleltään ja materiaaliltaan hieman outo muistomerkki haaksirikossa hukkuneille merimiehille. Jotkut paleltuivat edessä olevalle luodolle. Monet menehtyivät yrittäessään uimalla pois sieltä. Kaikki eivät osanneet uida.

3 kommenttia:

  1. Luin juuri pitkänpuoleisen arvostelun Bertolt Brechtin elämää käsittävästä elämänkerrasta. Jotenkin sopii kuvauksen kohteeseen joka arvostelussa henkilönä 'upposi'.

    Bertolt Brecht's Marie-Antoinettism by Theodore Dalrymple. Samoin tuntui muistelmissaan Marcel Reich-Ranicki ajattelevan.

    Tätä kun kirjoitan niin radiosta tulee Bachin maallisia kantaatteja, muistumia Matteuspassioista hauskasti. H:gin Barokkiorkesteri jne.

    hh

    VastaaPoista
  2. Äh, kuvasi sopii … etc.

    VastaaPoista
  3. Olen joskus vanhaan hyvään aikaan ollut Roctokissa kuuntemassa Gisela Mayn tulkintoja Bertolt Brechtin teksteistä. Se oli sitä virallisen kulttuurivaihdon aikaa.

    Hannu Taanilan mielestä Bach on pilattu tekemällä hänestä kirkkomuusikko. Kävin joskus Sibeliusakatemian juhlasalissa kuuntelemassa Kari Rydmanin esittämää Kanttorin jenkkaa yhdestä brandenpurgilaisesta. Konsertin lopuksi hän sai muistaakseni kukkien lisäksi omenan ja villapaidan. Minusta oli jokseenkin tylsää kuunnella jotain pitkää pianonluirutusta pelkästään kaiuttimista, mutta kun se oli niin radikaalia, niin radikaalia, kuten flyygelin potkiminenkin.

    VastaaPoista