perjantai 28. helmikuuta 2014

aplarit

tiistai 25. helmikuuta 2014

parilliset

Sinisorsan kesy muoto on ankka, kuten Aku, Hupu, Tupu, Iines ja Lupu.

aboa vetus

Museon lattian alla on nähtävissä keskiaikaisen Turun kaupunkirakenteita.

maanantai 24. helmikuuta 2014

viinan viemää


Paavo esimerkin näyttää... Vasemmistoliitolla on vielä aikaa ministerikierrätykseen. Ei millään pahalla, mutta minusta on vastuutonta, että urheiluministeri kännää yhdessä urheilijoiden kanssa ja joutuu vielä turvautumaan näiden apuun päästäkseen hotellihuoneeseensa. Kännäisivät kiekkoilijatkin vasta kotonaan, jos kerran kännätä pitää. Vasemmistoliitostakin löytynee ansioitunut kirjailija lyhytaikaiseksi sattumaministeriksi, kuten aikoinaan SDP:stä kolmin kappalein. 


Paavo Arhinmäestä on vielä ääniharavaksi, kuten muistakin inhimillisyyttään aidosti ilmentäneistä poliittisista töpeksijöistä. Ihan presidentillisellä tasolla on käyty hyvän maun rajoilla lätkäjuhlinnassa, mutta kyllä Arhinmäen virkamatka meni lievästi sanoen överiksi humaloineen ja norjalaisten naishiihtäjien menestykseen kohdistuneine lausahduksineen.

 Lie jo toteutunut kuusikymmenluvun slogan: ”Nuoriso pois kaduilta, lisää viinaa urheilukentille.”

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

aurinko armas

Aurinkoinen päivä houkutteli joukoittain ihmisiä uivalle kevyen liikenteen väylälle ja sitä myöten joen toiselle rannalle, jopa ulkona sijaitsevien kahvilapöytien ääreen, mikä tähän aikaan vuodesta on peräti harvinaista. Täkäläinen seine virtaa pääosin jäätönnä, vaikka normaalisti helmikuussa förin korvaa jäätie. Toni Hellinen lupaa aurinkoisen sään jatkuvan.

perjantai 21. helmikuuta 2014

ristikkäin

Turun ortodoksinen kirkko eli Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko on Turun ortodoksisen seurakunnan pääkirkko Turun kauppatorin laidalla. Kirkko rakennettiin Nikolai I:n 5. tammikuuta 1838 antamasta määräyksestä torin koilliskulmaan arkkitehti C. L. Engelin piirustusten pohjalta. Koilliskulman laatikostoista en löyänyt tietoja.

torstai 20. helmikuuta 2014

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

keskiaikainen

Itse kirkko, järjestyksessään tällä paikalla toinen, urbaanilegendan mukaan pystytetty pakanalliselle kulttipaikalle.

Mikä ei kuulu kuvaan?

portit

Maarian keskiaikaisen kirkon kirkkotarhaa ympäröivässä kiviaidassa on kaksi arkkitehti Charles Bassin piirtämää porttiholvia vuodelta 1803. Kiviaitaan liittyy kaksi hautakappelia, toinen 1800-luvun alulta ja toinen 1780-luvulta. Kirkkomaalla on lisäksi professori A.M. Tallgrenin perhehauta, keskimmäisessä kuvassa vasemmalla. Aarne Michaël Tallgren, yleensä A. M. Tallgren (8. helmikuuta 1885 Ruovesi – 13. huhtikuuta 1945 Helsinki), oli suomalainen arkeologian professori, jota pidetään myös Viron tieteellisen arkeologian isänä. Anna-Maria Tallgren oli hänen sisarensa. Tallgren oli vegetaristi ja pasifisti.

tiistai 18. helmikuuta 2014

aaltoset

Sydäntalven aurinkoisena päivänä kävin tutustumassa Maarian kirkon kirkkomaahan. Kuvassa on Väinö Aaltosen hautamuistomerkki ja perhehauta, jonka on suunnitellut Väinö Aaltosen poika, edesmennyt arkkitehti Matti Aaltonen, joka on suunnitellut myös isälleen nimetyn Turussa sijaitsevan taidemuseon, jossa on parhaillaan Outi Heiskasen retrospektiivinen näyttely. Maarian keskiaikainen kivikirkko sijaitsee Aurajokeen laskevan Vähäjoen varressa Räntämäen kylässä ja on auki yleisölle vain kesäisin. Kuvan taustalla häämöttää maamme ainoa kivestä rakennettu pappila.

maanantai 17. helmikuuta 2014

kuva: säätilassa odotettavissa

ei mainittavia muutoksia.

torstai 13. helmikuuta 2014

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

kuvat: jäätila

Aurajoen siliällä pinnalla on jäätä noin 27 senttiä, mutta förin väylän kohdalta se on sula. Marttilalaisia jalkailijoita varten on jään yli rakennettu kävelysilta. Jos säät pysyvät pitkään leutoina, on föri otettava talvikäyttöön, mutta muutaman minuutin lauttamatka kaupungille mennessä ja sieltä tullessa, polkupyörän kanssa tai ilman, on ihan virkistävä. Joutsenten sijasta on juuri nyt tyydyttävä sorsiin ja merikotkien sijasta variksiin.

maanantai 3. helmikuuta 2014

harhaileva joukko



SDP ei ole pitkään aikaan pystynyt määrittämään itseään. Jutta Urpilainen määritteli puheenjohtajaksi tullessaan SDP:n keskustapuolueeksi. Joidenkin mielestä se saattoi olla totuus, mutta monien mielestä se oli aatteellinen rimanalitus. En usko, että Antti Rinteen valinta puolueen puheenjohtajaksi nostaisi puoluetta siitä montusta, mihin se Jutta Urpilaisen johdolla vielä luisuu.


Rinteestä ei tiedä, haluaako hän ensi sijassa puheenjohtajaksi vai ministeriksi. Jälkimmäiseksikin hän on ilmoittautunut, koska tavaksi on tullut, että puolueen puheenjohtaja valitaan myös ministeriksi. Minusta tapa on huono. Valinta puolueen puheenjohtajaksi ei pätevöitä mihinkään, eikä puoluetta johdeta ministeriöstä, vaan puoluetoimistosta, jos SDP:n tapauksessa sieltäkään.

Ay-miehet kaavailevat palatsivallankumousta, mutta SDP ei tarvitse puheenjohtajakseen nimenomaan ay-pamppua, vaan ideologisesti ja yhteiskunnallisesti valistuneen henkilön. Ay-pampusta on jo kokemusta. Demareille tuskin tulee äänivyöryä, vaikka Rinne valittaisiin. Jos puheenjohtajataisto jää keskeisesti Jutta Urpilaisen ja Rinteen väliseksi, niin kyllähän Rinne voittaa. Jos arvioni on väärä, tulen myöntämään sen.

En tiedä, mitä suuresti arvostamani Jacob Söderman on tarkoittanut edesmenneillä Jutan visioilla. Ne olisi pitänyt keksiä, konkretisoida ja toteuttaa. Ei riitä, että sanotaan tarvittavan visioita. Valistuneet sosiaalidemokraatit kyllä ymmärtävät, että puolue ei ole pelkästään nähnyt luvattua maata, vaan on jo siellä. Kysykää vaikka Moosekselta. Hämmennyksiin jäänyt demariporukka on kuin aavikolla harhaileva aseistettu joukko, joka ei tiedä, mihin suuntaan kulkisi (Södermanin luonnehdintaa puolueen tilasta löyhästi soveltaen).

On kulunut kosolti aikaa siitä, kun pakinoitsija Simppa (Simo Juntunen) Suomen Sosialidemokraatissa valitti, että pälkäneläiset hämärtävät puolueen rajaa vasemmalla. Kun pikku-Juuso (Walden) vaihtoi kokoomuksesta sosiaalidemokraatteihin, sanoi hän, ettei ollut ideologinen ratkaisu siirtyä kokoomuksen vasemmistosta SDP:n oikeistoon.

Duunareita valui paperitehtaiden lopettamisen myötä Perussuomalaisiin, vaikkei tehtaiden lopettaminen demarien vika ollut. Jonnekin protesti ja pettymys piti kanavoida. Perussuomalaiset palkkasivat protestia provosoimaan ja kanavoimaan ent. metalliliiton toimitsijan, Matti Putkosen (sd).

Hieman oudolta tuntuu, kun nykyministeri toisensa jälkeen ilmoittautuu ehdolle EU-vaaleihin ja Kataisenkin lähdöstä EU-leipiin huhutaan. Kataisen mielestä ei ole mitään merkillistä siinä, jos maamme poliitikkojen ykkösketju haluaa vieläkin vaativampiin tehtäviin. Joukkopaolta se lähinnä vaikuttaa. Minulla ei mepin tehtävistä ole kovin korkeaa käsitystä. Yksityiselle mepparille homma on taloudellisesti tuottoisa

Kuva: Oikeistopuhuri ja vasemmiston tuulipussi.

lauantai 1. helmikuuta 2014

olavi paavolaisen kulttuurinen katse


Tänään esitettiin Turun yliopistossa  julkisesti tarkastettavaksi valtiotieteiden lisensiaatti Ville Olavi Laamasen väitöskirja ”Suuri levottomuus. Olavi Paavolaisen kulttuurinen katse ja matkat 1936–1939”. Virallisena vastaväittäjänä toimi VTT, dosentti Mikko Majander Kalevi Sorsa -säätiöstä ja kustoksena professori Timo Soikkanen.


Erityistä väitöksessä on, että se ei kuulu kirjallisuuden, vaan historian alaan, mutta kiinnostusta se herättänee enimmälti kirjallisisssa piireissä. Olavi Paavolainen hävitti Venäjän-matkaa koskeneet muistiinpanonsa, mutta Venäjältä löytynyt arkistoaineisto valottaa Paavolaisen matkaa kesällä 1939, jolloin hänelle kolmen kuukauden aijan esiteltiin Neuvostoliiton tieteen, tekniikan ja kulttuurin saavutuksia. Laamasen mukaan Paavolainen näki yhtenä harvoista ulkomaalaisista, millä tavoin Stalinin vainot olivat vaikuttaneet uuden neuvostokulttuurin etujoukkoihin. Paavolainen kirjoitti Venäjän-matkastaan joihinkin lehtiin vasta sotien jälkeen. Väitöskirjaa myy Turun yliopisto 32 euron hintaan. Pitkään ajattelin mennä kuuntelemaan väitöstä, mutta niin kävi, että joudun tyytymään Hesarin ja Turkkarin juttuihin, joskin kirjan voisin käydä ostamassa, ja luultavasti käynkin.

Kuva vohkittu