torstai 23. huhtikuuta 2015

pohjan kirkko

Keskiaikaiset kirkot ovat parhaiten kuvattavissa silloin, kun puissa ei ole lehtiä. Kirkkoja ympäröivät puut ovat myöhempien aikojen perua. Alemassa kuvassa kiveyksen reunassa on 12 rautarengasta, joihin hevoset kiinnitettiin ohjaksista kirkonmenojen ajaksi. Kalle Kustaa Mannerheimin äiti, Helene, on saanut hautasijansa Pohjan kirkkotarhasta.

14 kommenttia:

  1. Muuten, Kumlingen kirkon maalauksia olen kerran, selälläni lattialta, yrittänyt kinofilmille kuvata. Ei se oikein käsivaralta onnistunut kun käytä salamaa. Nyt digiaikana kuvaus kävisi helposti. Ne maalaukset ovat hienossa kunnossa ja alkuperäiset, vissiin ainoat laatuaan Suomessa. hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä vielä käyn lojumassa Kumlingen kirkossa. Onneksi protestantit peittivät keskiaikaisten kirkkojen maalaukset vain kalkkimaalilla. Ne ovat olleet aika helposti palautettavissa.

      Poista
  2. Joo, alkuperäisellä tarkoitin juuri tuota että eivät ole konsanaan joutuneet edes kalkkimaalin alle. Se ei ollut omaa arveluani vaan luin asiasta silloin jostakin. Ero muihin näkemiini olikin 'voimallinen'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvista päätellen olisi hienoa nähdä kirkon maalaukset.

      Varkauden kirkossa on professori Lennart Segerstrålen vuosina 1953-1954 maalaama alttarifresko nimeltä Tulkoon Sinun valtakuntasi. Sen pinta-ala on 240 m² ja sitä pidetään Pohjoismaiden suurimpana alttarifreskona ja on se ainakin Suomen suurin seccomaalaus. Olen pari kertaa käynyt katsomassa.

      Ahvenanmaalla olen jonkin kerran käynyt, mutta kirkot eivät ole sattuneet ohjelmaan.

      Poista
  3. Hyvä kun vinkkasit. Voisimme Sulkavalta käsin käydä katsomassa.

    Nuorena pidin Segerstålea hiukan arkisena maalarina. Nyttemmin ajattelen toisin. Erich von Manstein joka joutui voimattomana katselemaan Stalingradiin jääneiden saksalaisten tuhoutumista sanoo muiistelmissaan, että suuria tragedioita ei pidä kuvata suurin tuntein sillä mikään kuvaus ei voi kuitenkaan yltää todellisuuden tasolle. Sordiinoa ja asiallisuutta tarvitaan.
    Ehkä Lennart Segerståle, von Mansteinin aikalainen, on ajatellut samoin alttarimaalsuksia tai varsinkin Suomen pankin freskoja maalatessaan. Hänellä on hienoja lintumaalauksia.

    Mansteinin muistelmat muuten ovat lukemistani sodanjohdon kuvauksista kai ainoat lukemisen arvoiset. Ajan tyyli on kyllä nykylukijalle jo vieras mutta niinhän hänen edustamansa kulttuurikin on. Selkeydessänsä muistelmissa on jotain samaa kuin Peter Nybergin taloutta koskevissa kirjoituksissa.

    Tulipa jaariteltua. hh

    VastaaPoista
  4. Mitäpä tuosta. Minäkin pidin Segerstrålea jotenkin arkisena ja jäykkänä. Olin kai hamassa nuoruudessani liikaa katsonut Kultakauden mestareiden teoksia ja painokuvia niistä. Jos en nyt väärin muista - luultavasti en -, niin tutustuin Segerstrålen tuotantoon Savonlinnassa Retrettiin ulottuvalla pyörämatkallani ja ostin melko ison painojäljennöksen lentävästä joutsenesta, joka kuin ihmeen kaupalla pysyi kastumatta ja runttaantumatta, kunnes olin takaisin Kuopiossa.

    Mansteinin Menetettyjä voittoja en ole lukenut. Se tietysti kiinnostaa, missä määrin hän oli tietoinen kansanmurhasta ja muista julmuuksista, vaikka olikin päästä varpaisiin sodankäynnin strategi, joka sotien jälkeen kelpasi vieläpä Bundeswehrin organisointiin.

    VastaaPoista
  5. Manstein pitäytyy aika tiukasti siihen missä on itse ollut mukana tai mistä kollegan kanssa keskustellut. Komissaarikäskyn hän kertoo saaneensa ja negligoineensa todeten samalla sen suuresti helpottaneen neuvostoarmeijan puolustusta. Niinpä saksalaisten julmuuksista ei juuri puhuta, venäläisten raaka sodankäyntitapa tulee kyllä esille. Ei hän täysin tietämätön ole voinut olla, miehistöstä ja etulinjan oloista kiinnostunut kun oli. Natsipomojen holtittomuus ja ennen kaikkea ammattitaidottomuus sotatoimien eri vaiheissa tulee esille, samoin ammattisotilaiden neuvottomuus 'sääntöjä' rikkovan diktaattorin edessä. Tämä, toisin kuin voisi ajatella, ei asiantuntemusta vailla olevana uskaltanut käydä liikkuvaa sotaa ts pelkäsi taktisia perääntymisiä mikä puolestaan vei saarrostuksiin ja suuriin tappioihin. Hitlerin luonnekuva on autenttisuudessaan parhaita näkemiäni.

    No, ei tästä enempää paitsi etten koko kirjaa ole lukenut, olen suuren osan puhtaita tst-kuvauksia jättänyt väliin. Nehän ovat vain ammattimiehille tarkoitettuja ja ovat runsaudessaan tuhonneet lukemattomia sotakuvauksia. Mutta ajan ja vanhan preussilaisaatelin tapojen kuvauksena, siis sodan ohella, kirja puolustaa vieläkin paikkaansa. Sehän näkyy käännetyn vasta vuosisadan vaihteessa. hh

    VastaaPoista
  6. Teknokraatti tekee minkä osaa eikä kumartele kuvia eikä harrasta moraalisia pohdintoja. Esimerkiksi Albert Speerillä oli selvästi emotionaalinen suhde Hitleriin, jonka sylikoira oli.

    Hitlerin Taisteluni I suomeksi:

    http://www.radioislam.org/historia/hitler/mkampf/fin/index.htm

    VastaaPoista
  7. Kiitos linkistä. Ehkä sille joskus tulee käyttöä. Apellani oli sota-ajan peruina tuo kirjahyllyssä ja yritin sitä lukea mutta oli se työlästä. Pesää sittemmin jaettaessa heitimme sen pois mikä on jälkeenpäin hiukan harmittanut, "bibliofiilinen harvinaisuus" kun nykyjään on. Karl May siellä pilkistelee.

    Speer oli parempi kirjoittajana, väisteli taitavasti. Yrsa Steniusta pitää ymmärtää kun meni ikäänkuin lankaan siinä.

    Niin, Mansteinin uskon miettineen asioita moraalinkin kannalta mutta hänellä oli käytännön näkökohdilla etusija. Hitlerin surmaaminen keskellä sotaa, hän mietti sitä kyllä, olisi niissä oloissa johtanut Saksan kaaokseen. Kuka tietää?
    hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös Karl May oli hyvä kirjoittaja, eikä mielestäni edes rasistinen. Eilen kirjojen selkämyksiä lukiessani huomasin Hopeajärven Aarteen. Puolisentoista vuotta sitten nakkelin pois 500 kirjaa. Useimpia en ole kaivannut, mutta joitakin kyllä.

      Poista
  8. PS. Miten olisi valtatyhjiö täyttynyt ja millaisin seurauksin. Yrsa Steniuksen suhtautumisessa Speeriin oli jotain samaa kuin Sperin suhtautumisessa Hitleriin.

    VastaaPoista
  9. Joo, työpaikkansa ja henkensä. Mitä olisi käynyt Euroopalle?

    Toinen asia. Olen kurkkua myöten täynnä tätä meidän keskistysleireissä, natseissa, hitlereissä ja holokausteissa likoavaa mediaamme. Tänäänkin Teemalla. Päivästä toiseen samaa omahyväisyyttä tyyliin "velvollisuutemme etteivät ihmiset unohtaisi". Paskaämpärissä haudutettua tekopyhyyttä se on. Rahanahneutta. Huomionkipeyttä.
    hh

    VastaaPoista
  10. PS. Ajattelin kahta asiaa ja meni plörinäksi, "Joo ja Manstein työpaikkansa ja henkensä" joka ei varsinaisesti vastaa sinun kommenttiisi.
    Huomiosi Speerin, Hitlerin ja Yrsan suhteesta on huomion arvoinen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kirjoitin, että olisi saattanut mennä työpaikka alta, mutta typistin kommenttiani.

      Toisen maailmansodan julmuuksista on tehty viihdettä, jota saa virallisesti katsoa jo kaksitoistavuotiaat.

      Länsimailta edellytetään pysyvää kollektiivista syyllisyyttä ja itseruoskintaa siitä, mitä Euroopan juutalaisille toisen maailmansodan aikana tapahtui. Ehkä sillä halutaan pyhittää se, mitä Israel puuhastelee nyt.

      Poista