perjantai 22. toukokuuta 2015

liehuke

2 kommenttia:

  1. Nuo ruohot, ne ovat kuin viimeinen muisto äidistäni. Meillä on kallio tuossa vastapäätä ja hän keräsi kuivia ruohoja sieltä maljakkoon naulakon viereiselle ikkunalle. Ne olivat siinä koko syksyn hänen kuolemaansa saakka ja vielä kauan. Olin 17-vuotias silloin. Isä ei oikein koskaan toipunut siitä, ei enää saanut elämästä kiinni.
    Kun sain, vuosia myöhemmin, öljyvärit syntymäpäivälahjaksi niin ensimmäinen työ oli tuo kuparinen maljakko. Kupari hoitui poltetun sienanmaan pohjalta mutta tinattu sisus oli haasteellisempi. Sain sen kuitenkin tehtyä. Kuva taitaa olla vintillä jossain laatikossa. Maljakko on sisarella muistona.
    hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistot kulkevat pysähtyneissä kuvissa. Tuli oitis mieleeni mieleeni niinikorissa oleva viinipullo, josta tekemästäni maalauksesta kaksi naisihmistä kilpaili. Toiselle olin se jo alustavasti luvannut, mutta toiselle se sitten meni, kun toinen niin pitkään empi ja minulla kuvastelivat markat mielessäni. Luullakseni olin myös jotakuinkin 17-vuotias.

      Poista