keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

potretissa

Maalaisproletariaattia äitini puolelta edustaa Nilsiän Konttimäellä syntynyt ukkini, joka vuonna 1900 parikymppisenä matkasi Nilsiän Sänkimäeltä Vehmersalmelle, jossa avioitui. Kesäisin hän riivasi taloja ja talvisin teki metsätöitä. Tienistejä oli joskus niin vähän, että  piti laittaa pettua pöytään. Kaikki lapset jäivät pieniksi, Saimi-tätinikin vain 142 senttiseksi. Parhaimpiinsa sonnustautunut ukkini kävi Kuopion torilla kuvauttamassa itsensä.

8 kommenttia:

  1. Samanlaista taustaa näkyy meillä molemmeilla olevan. Muistanet sen Riistavedellä kuolleen tätini? No, hänen ukkinsa, minun isoukkini Juho oli, kai Maaningalta Kuopioon muuttanut, vanginvartijana pitkästynyt ja sieltä Wiipuriin jatkanut tuleva masinisti kuten veturinkuljettajaa näytään papereissa kutsutun. Hän oli eläkeläisenä kirjoittanut omat muistamansa paperille mutta ne, hitsi vie, hänen itsepäisyytensä takia paloivat Talvisodassa. Häntä oli pyydetty sodan alettua tuomaan itsensä ja muistelukset turvaan Helsinkiin mutta ei, ne piti ensin saada valmiiksi!
    Hänellä oli samaa ammattia harjoittava, hyväntahtoisempi velipuoli josta äitini polveutuu. Hänkin pystyi kouluttamaan ne lapsensa jotka siihen pystyivät mutta säilyneet harvat tekstit ovat hänen vaimonsa kynästä. Tämä Hilda oli Wäinö Thomassonin äidin, Marian sisar.
    hh

    Tulivat nämä aatokset mieleeni kun näin ukkisi takana pilkottavan Valtion rautateiden tunnuksen Puijon tornin kyljessä.

    VastaaPoista
  2. Hieno kuva. Pidän näistä vanhoista kuvista erityisesti.

    VastaaPoista
  3. Siipipyörä oli junanvaunujen ikkunaverhoissa, juomapullon kyljessä ja missä kaikkialla. Matkakirja hoiteli lehdenmyynnin. Matkaravinto tarjoili lionneita nakkeja ja vetistä mielihyvää, jos ei parempaan ollut varaa.

    VastaaPoista
  4. Kootee

    Siinä ei Lauri Ollikaisen hymy ollut herkässä, kun piti seistä hengittämättä hiljaa.

    VastaaPoista
  5. Hieno kuva ja olet onnellinen, kun tiedät niin paljon suvustasi (samoin anonyymi-hh).
    Vanhat kuvat on upeita ja eritoten kun niissä on kertomus.

    VastaaPoista
  6. Hieno kuva. Hetken mietin tuota riivaamista, mutta hoksasin toki. Kävin viikonloppuna kotikotona pistäytymässä ja tutustumassa naapurin kokoamaan kotiseutumuseoon. Valokuvia siellä ei ole, mutta vanhaa esineistöä jopa 200 vuoden takaa. Otin niistä kuvia. Yhden aitan vintiltä löytyi enoni höylät, jotka olivat muutossa jääneet vintille. Joutaisin jo itsekin museoon, koska tunnistin niin paljon sitä esineistöä ja tuli jotenkin kotoinen olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi löytyä höylistä enon nimikirjaimetkin.

      Poista