perjantai 20. toukokuuta 2016

mene ja katso

Norjan kansallispyhimykselle, Pyhälle Olaville, nimetty Tyrvään vanha kivikirkko oli varmuudella käytössä jo 1520, mutta sen rakennusvuodesta ei ole varmuutta. Vanha kirkko oli autiona uuden kirkon valmistumisen jälkeen vuodesta 1855 aina 1960-luvulle, jolloin se koki uuden tulemisen suosittuna vihkikirkkona ja matkailukohteena.

Elokuussa 1997 juhlittiin kirkon uutta paanukattoa, mutta kolme viikkoa myöhemmin seurakuntalaiset seisoivat kirkon savuavien rainioiden äärellä. Siitä alkoi kirkon kolmas tuleminen. Elokuun alulla 2003 kirkko otettiin puuvalmiina uudelleen käyttöön. Tässä astuvat kuvaan taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen.

Kirkko suljettiin yleisöltä heinäkuun alussa 2005 taiteilijoiden työrauhan vuoksi ja avattiin puolivälissä elokuuta 2009. Kirkkoon oli maalattu raamatullinen pelastushistoria luomisesta viimeiseen tuomioon.

Kuutti Lavosen käsialaa ovat lehterikaiteiden 29:een peiliin maalattu Jeesuksen kärsimystie, viimeinen tuomio, Pietari, Paavali ja neljä evankelistaa. Osmo Rauhalan siveltimenjäljiltä on alttarialueella ja saarnastuolissa 72 paratiisillista kuvaa luomiskertomuksesta syntiinlankeamiseen.

Rauhalan öljyvärein maalaamat kuvat lähenevät koristetaidetta ja osin sitä ovatkin, vaikka rakentuvatkin Raamatun tekstille. Hänen kuvitustaan ei ole helppo ymmärtää tarinana, koska hän ei  halunnut ihmistä kuviinsa. Syntiinlankeemuksessa norsu symboloi Aatamia ja Eevaa.

Vanhan kirkon lehteripeileissä oli myös kuvia selittävä teksti, mutta Kuutti Lavonen on temperamaalauksissaan luottanut nykyihmisen tunnistavan ja ymmärtävän kärsimyshistorian aiheet. Suhteestaan maalauksiinsa hän on todennut, että ne eivät ole olleet taiteilijalle vain kuvia, vaan sisältöjä.

Pyhän tai pyhyyden tunne on hyvin henkilökohtaista, jos sellaista ylipäätänsä kokee. Tähän kirkkoon ei ole kehittynyt ainakaan minua herkistävää atmosfääriä enkä voisi kuvitellakaan meneväni sinne jossakin linja-autoporukassa, jota kaitseva kirkonopas yrittää saada äänensä kuuluville. Kävi niin onnellisesti, että kirkko oli avoinna ensimmäistä päivää tänä vuonna ja saatoin rauhassa tutkia Kuutti Lavosen maalausten rajunpuoleistakin käsialaa. Jos jotain haluaisin kirkosta uudelleen nähdä, niin juuri hänen maalauksensa.

2 kommenttia:

  1. Kaunis kirkko, sekä ulkoa että sisältä.

    VastaaPoista
  2. Kirkko on yllättävän pieni. Varsinais-Suomen saaristokirkkoihin olen erityisen mieltynyt. En ole varma, mitä mieltä olen Satakunnan kirkoista. Ehkä se tuonnempana ilmenee. En ole esimerkiksi käynyt Säkylän kirkossa, jota kirkonrakentajista kirjoittanut Heikki Klemetti piti rakennustaiteen kauneimpiin kuuluvana saavutuksena. Vuonna 1776 käyttöön otetun kirkon sisätilat on remontoitu joitakin vuosia sitten perusteellisesti ja kuvista päätellen värejä on käytetty todella rohkeasti verrattuna Pyhän Olavin kirkkoon, jossa on ylenpalttisesti kesämökkien rakennusmateriaalia muistuttavaa malaamatonta puuta alttariosan ulkopuolella. Pyhän Olavin kirkon katon puinen tynnyriholvaus oli tarkoitettu väliaikaiseksi, mutta väliaikaisella on taipumus jäädä pysyväksi.

    VastaaPoista