tiistai 18. lokakuuta 2016

historiaa kaikki

Ikiaikainen vuohiaitauksen aidanseiväs ja melkein ikiaikainen lahoava rankakasa muistona alueen viidentoista vuoden takaisesta maiseman entistämisyrityksestä. Luonto on palauttanut vallan itselleen. Edesmenneestä pienimuotoisesta tilusviljelystä kertovat pieni parireki ja pellonmuokkain.

2 kommenttia:

  1. Jännä miten näitä "rautaromuja" löytyy sieltä sun täältä. Mikä on saanut ihmiset, jotka niitä käyttivät aikoinaan, jättämään ne lojumaan. No, kaikenlaista löytyy myös maaseudun riiheistä, ja talleista ym.... Puhumattakaan autonromuista ym ym... Ja miksei noita puita ole aikoinaan käytetty, kun niin siisti pino niistä on tehty..

    VastaaPoista
  2. Silloin, kun saaren luontoa yritettiin ns, ennallistaa, todettiin, että on liian hankalaa ja kallista kuljettaa puita pois. Pino poikineen jätettiin maanomistajille, joilla ei ollut käyttöä edes omistamalleen maalle. Puita on jo kasvanut lehtoalueelle saman verran lisää kuin aikoinaan poistettiin.

    VastaaPoista