tiistai 31. toukokuuta 2016

maanantai 30. toukokuuta 2016

kuin salaa

uusi ruovikko nousee

lehtivä

Pihlaja odottaa kukkimistaan.

ms/finnagle

Roro/matkustaja-alus matkalla Naantalista Kapellskäriin.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

rempallaan

Huomasitko västäräkin?

lauantai 28. toukokuuta 2016

kukkivat kummut ja mansikkamaat

Varmaan huomasit kukkakärpäsen?

maisemaa etsimässä

Useimmissa haavoissa on jo lehdet, mutta muutamat vielä odottavat.

painorajoitus

10 t

tiistai 24. toukokuuta 2016

häädettyjen muisto

Raamatun mukaan viimeisten aikojen tapahtumiin kuuluu vainajien nouseminen haudoistaan, mutta kirkko on päättänyt ehättää edelle. Kuva on Turun Maariankirkon hautausmaalta.

kirkko auran rannalla

Varsinais-Suomessa sijaitsevan Auran ulkoisesti karu (sisään ei päässyt) puukirkko on aluperin rakennettu 1804 kirkonrakentaja Mikael Piimäsen johdolla, mutta tullut sittemmin useasti remontoiduksi. Kirkko on järjestyksessään kolmas samalla paikalla. Kellotapuli on vuodelta 1774. Keskimmäisessä kuvassa on jälkeen jääneiden muistelupaikka. Mutta kuka haluaisi osoitteekseen Takalistontie? Aurasta se löytyy.

vaihtelu virkistää

Arkkitehtonisesti vuonna 1807 rakennettu Kiikan kirkko on tätä nykyä perin omalaatuinen. Kirkkoa on remontoitu ja muutettu monesti. Vuonna 1884 tehtiin uusgoottilainen kellotorni, purettiin vanha tapuli ja tehtiin sen alaosasta ruumishuone. Nykyisen torninsa kirkko sai 1952. Kirkon alkuperäinen ja nykyinen väri on punainen, mutta siinä välissä se ehti lähes sata vuotta olla harmaa ja keltainen.

maanantai 23. toukokuuta 2016

ihanteellinen maisema

Werner Holmbergin maalauksessa Ihanteellinen maisema on lehmiä, mutta tässä lehmät on korvattu villahynttyisillä lampailla.

puujuugendia

Keikyän kirkko on Josef Stenbäckin suunnittelema puukirkko, joka otettiin käyttöön 1912. Stenbeck ripotteli maahamme runsaasti puusta ja kivestä rakennettuja oheisentyyppisiä kansallisromanttisia jugendluomuksia. Koska tämä ei ollut tiekirkko, saattoi kulkija ihailla vain sen prameaa ulkokuorta.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

ilmestyskirja nyt

Pöytyän puukirkko valmistui 1793 kirkonrakentaja Mikko Piimäsen johdolla. Kirkko oli sattumoisin auki, koska sinne odotettiin linja-autollista ehtoopuolen eläkeläisiä. Ehdin sentään vilkaisemaan pienen museotilan kirkollista esineistöä, jossa yhtä seinää hallitsi tämän maailmanaikamme viimeisistä tapahtumista kertova taulu, jonka tekijä jäi tuntemattomaksi. Kirkon valmistumisen aikoihin pyhäköt oli tapana nimetä hallitsijan mukaan. Pöytyän kirkko omistettiin vasta 14-vuotiaalle Kustaa IV Aadolfille, joka kuoli maanpaossa Sveitsissä 58 vuotiaana 1877 ja haudattiin Tukholmaan.

lauantai 21. toukokuuta 2016

perjantai 20. toukokuuta 2016

mene ja katso

Norjan kansallispyhimykselle, Pyhälle Olaville, nimetty Tyrvään vanha kivikirkko oli varmuudella käytössä jo 1520, mutta sen rakennusvuodesta ei ole varmuutta. Vanha kirkko oli autiona uuden kirkon valmistumisen jälkeen vuodesta 1855 aina 1960-luvulle, jolloin se koki uuden tulemisen suosittuna vihkikirkkona ja matkailukohteena.

Elokuussa 1997 juhlittiin kirkon uutta paanukattoa, mutta kolme viikkoa myöhemmin seurakuntalaiset seisoivat kirkon savuavien rainioiden äärellä. Siitä alkoi kirkon kolmas tuleminen. Elokuun alulla 2003 kirkko otettiin puuvalmiina uudelleen käyttöön. Tässä astuvat kuvaan taiteilijat Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen.

Kirkko suljettiin yleisöltä heinäkuun alussa 2005 taiteilijoiden työrauhan vuoksi ja avattiin puolivälissä elokuuta 2009. Kirkkoon oli maalattu raamatullinen pelastushistoria luomisesta viimeiseen tuomioon.

Kuutti Lavosen käsialaa ovat lehterikaiteiden 29:een peiliin maalattu Jeesuksen kärsimystie, viimeinen tuomio, Pietari, Paavali ja neljä evankelistaa. Osmo Rauhalan siveltimenjäljiltä on alttarialueella ja saarnastuolissa 72 paratiisillista kuvaa luomiskertomuksesta syntiinlankeamiseen.

Rauhalan öljyvärein maalaamat kuvat lähenevät koristetaidetta ja osin sitä ovatkin, vaikka rakentuvatkin Raamatun tekstille. Hänen kuvitustaan ei ole helppo ymmärtää tarinana, koska hän ei  halunnut ihmistä kuviinsa. Syntiinlankeemuksessa norsu symboloi Aatamia ja Eevaa.

Vanhan kirkon lehteripeileissä oli myös kuvia selittävä teksti, mutta Kuutti Lavonen on temperamaalauksissaan luottanut nykyihmisen tunnistavan ja ymmärtävän kärsimyshistorian aiheet. Suhteestaan maalauksiinsa hän on todennut, että ne eivät ole olleet taiteilijalle vain kuvia, vaan sisältöjä.

Pyhän tai pyhyyden tunne on hyvin henkilökohtaista, jos sellaista ylipäätänsä kokee. Tähän kirkkoon ei ole kehittynyt ainakaan minua herkistävää atmosfääriä enkä voisi kuvitellakaan meneväni sinne jossakin linja-autoporukassa, jota kaitseva kirkonopas yrittää saada äänensä kuuluville. Kävi niin onnellisesti, että kirkko oli avoinna ensimmäistä päivää tänä vuonna ja saatoin rauhassa tutkia Kuutti Lavosen maalausten rajunpuoleistakin käsialaa. Jos jotain haluaisin kirkosta uudelleen nähdä, niin juuri hänen maalauksensa.

torstai 19. toukokuuta 2016

hullu mies huittisista

Kirkkokierroksellani osuin Huittisiin, joka valtakunnallisesti tunnetaan hullusta miehestään, joka syö enemmän kuin tienaa ja panee loput säästöön.

 Huittinen on kuuluisa myös katunaisestaan. Kuvassa sotapoika tervehtii teosta.

Huittisten kaupunki on perusruma samalla tavalla kuin lukuisat muut maamme entiset kirkonkylät.

Hautausmaalla oli lukuisia tuoreita hautoja ja sieraimissani ehti jo pyörähtää ruumiskellarin haju, kunnes tajusin, että nyt on se aika, jolloin kaupungin maalaisilman aromisoi kylän laajoille pelloille levitetty lietelanta.

Huittisten noin 1500 rakennetun kivikirkon jäännökset muutettiin vuoden 1783 palon jälkeen ristikirkoksi.

Kirkon kupeella sijainnut lainajyvästö on muutettu kulttuurihistorialliseksi museoksi.