perjantai 19. toukokuuta 2017

marjatta ja muut

Uskelan kirkon hautausmaan vierellä on Ben Renvallin Wäinö Aaltosen hengessä veistämä  Marjatta-hahmo Elias Lönnrotin Kalevalasta. Veistos on luonnosmainen, mutta näyttäisi yhdistyvän teoksen viimeisen luvun säkeisiin:

 "Pesi pienen poikuensa, kääri kääreliinahansa;
otti pojan polvillensa, laittoi lapsen helmahansa."

Marjatan oli käynyt höpsästi syötyään puolukan. Hän synnytti pojan, josta tuli Karjalan kuningas. Väinämöinen joutui väistymään, mutta lähtiessään hän julisti vaskivenheestään:

"Annapas ajan kulua, päivän mennä, toisen tulla,
taas minua tarvitahan, katsotahan, kaivatahan
uuen sammon saattajaksi, uuen soiton suorijaksi,
uuen kuun kulettajaksi, uuen päivän päästäjäksi,
kun ei kuuta, aurinkoa eikä ilmaista iloa."

- - -

Alempien kuvien veistoksista voi vain sanoa, että ajatus on varmaan ollut hyvä toteutuksesta huolimatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti