torstai 6. heinäkuuta 2017

punainen puukirkko

Merimaskun nykyinen kirkko on valmistunut 1726 ja on maamme kuudenneksi vanhin käytössä oleva puukirkko. Kirkkoa on sisältä uudistettu; penkit eivät ole alkuperäiset, mutta lattialankut ovat. Seinien pystylaudoitus on 1850 maalattu marmoripintaa jäljitellen. Minusta tulos ei ole häävi ja se on muutenkin puukirkkoon sopimaton. Kirkko on ulkoa hyvin kaunis. Kuvassa kellotapuli jää lehvästön taakse. Seiskarista kotoisin oleva isoäitini äiti haudattiin Merimaskun kirkkomaahan 1940, mutta hauta on jo kierrätyksessä.

4 kommenttia:

  1. Kaunis on. Vaan etteikö kirkoksi erottaisi ilman noita valkeiksi maalattuja ristejäkin.
    Tuota sisäkuvaa yritän katsoa, mutta en saa selville onko seinässä jotain maalausta ja päiväkäskyn vieressä ikkunan heijastus.

    VastaaPoista
  2. Kas kun olen taas samaa mieltä. Ristit oikein hyppäävät silmille. Kirkon mieltäisi kirkoksi ilman niitäkin. Puolipimeässä kirkossa oli kuvauksen kannalta äärimmäisen huono valaistus, mutta en viitsinyt ruveta kokeilemaan salamaa. Ei ole niin hyviä kuvia kuin soisin olevan. Alttarin suuntaan valo-varjo -vastakohdat olivat ihan mahdottomat.

    VastaaPoista
  3. Kaunis kirkko.
    Olen samaa mieltä 'marmoroinnista'.
    Kyllä kirkossa risti kuuluu olla.

    VastaaPoista
  4. Perinteinen kirkkoarkkitehtuuri ilmensi rakennuksen käyttötarkoituksen. Kirkollisen betoniarkkitehtuurin kulta-aikana ei välttämättä tiennyt bunkkerin käyttötarkoitusta ilman ulkoisia hengellisiä symboleja tai ainakin Kirkko-kilpeä. Minusta yksi rumimmista kirkkorakennuksista, jollei rumin, on Järvenpään betonikirkko, jonka suunnitellut arkkitehti sanoi seurakunnan olevan kirkon parhaimman kaunistuksen.

    VastaaPoista