sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

kirkonmäellä

Ruskon seurakuntaa koskeva varhaisin asiakirjamerkintä on Maunu Tavast I:n yhteydessä jo 1200-luvulta, mutta nykyinen kirkko, poikkeuksellisen pieni, on valmistunut joskus vuoden 1400 puolivälillä. Vuodelta 1937 olevan portin pielessä on Amos Anderssonin lahjoittama, Ruskon Merttelän kylästä kotoisin olleen piispan muistokivi. Maunu I (k. 1308) toimi Turun piispana vuosina 1291–1308 ja oli ensimmäinen syntyperältään suomalainen mies, joka pääsi tähän virkaan. Hän vihki Turun tuomiokirkon ja on ensimmäinen sen lattian alle haudattu.

Jostain syystä kirkon esineistöä, esimerkiksi 11 veistosta, on siirretty on siiretty Turun historialliseen museoon ja Kansallismuseoon. Joitakin poisvietyjä esineitä on korvattu jäljennöksillä, mutta 1600-luvulta oleva tammipuinen saarnastuoli on aito. Lehteri rakennettiin 1901 urkuja varten. Suurin osa esineistöstä on yksityisten ihmisten lahjoittamia aina valaisimia myöten. Saarnastuolin tiimalasin on hankkinut katumusta tuntenut henkilö Tukholmasta 1768. Votiivilaivan, täysin taklatun fregatin, lahjoittivat Suomen sodasta palanneet 1814. Kaappikellon lahjoittivat Ruskon nuoret miehet 1781.

Kolmannessa kuvassa ylhäältä näkyy kirkkoa esitellyt vahtimestari. Kiireinen kirkkoherra ehti sanoa käspäivää ja kertoa olleensa nuorena vankilassa - vartijana.

Kirkossa on kolme aikansa harrastelijatapaan maalattua taulua, alttaritauluna ollut Pyhä ehtoollinen vuodelta 1683, Viimeinen tuomio sakastin puolella ja Pyhä perhe kirkkosalissa. On pakko sanoa Pyhän ehtoollisen henkilöistä  Johanneksen olevan sen näköinen kuin asia ei voisi häntä vähemmän kiinnostaa. Juudas tavataan esittää selin, jotta hänet voi tunnistaa rahamassista

Alimman kuvan kiviaidan laatassa kerrotan Pyhän Henrikin tien Turusta Kokemäelle kulkeneen aidan vieritse Nunnapolku-nimisenä. Taustalla näkyvän, vuodelta 1744 olevan kellotapulin, kelloja soitetaan yhä käsin.

PS. Vielä haluan mainita kuvissa näkyvvät vihkiristit, joita kirkon seinien kalkkimaalauksen alta on otettu esiin. Keskiaikaisiin kirkkoihin oli tapana maalata kirkon vihkimykseksi 12 vihkiristiä, joilla haluttiin kunnioittaa kahdentoista apostolin muistoa. Kirkon pitkille sivuille maalattiin neljä ympyröityä ristiä ja kaksi kumpaankin päätyyn.

4 kommenttia:

  1. Piti oikein kartasta katsoa missä kohtaa on Rusko. Ihmeen kaunis on ylimmän kirkkokuvan värien luoma tunnelma. Kirkon sisävärit ovat hienostuneet. Paljon kiinnostavia yksityiskohtia saarnastuolissa ja erityisen kauniit vihkiristit.

    No, Johannes on teinipoika ihailemansa ja rakastamansa opettajan vierellä. Taulun maalari lienee halunnut alleviivata sitä seikkaa, että J. oli opetuslapsista nuorin.

    Nunnapolku osana P:Henrikin tietä on kiinnostava tieto. Mihin tuo liittynee, Naantalin nunnat ainakin olivat liian kaukana tuosta kulkeakseen.

    VastaaPoista
  2. Turun tuomiokirkosta Koroistenniemen ja Maarian kirkon kautta Ruskolle ja edelleen Maskun kautta Nousiaisten kirkolle johtavaa katolilaisten pyhiinvaellusreitin Pyhän Henrikin tien eteläistä osuutta kutsutaan Nunnapoluksi. Reitin varrelta löytyy Nunnanlähde ja Nunnankumpu ja Munkkeinlevonkalliokin.

    Kesäisin järjestävät erilaiset kristityt ja hengellinen vaihtoehtoväki viikon kestävän pyhiinvaelluksen Pyhän Henrikin tiellä, jota tosin on olemassa enää vähäisin pätkin. Kansallisen caminatan pituus on 140 km.

    VastaaPoista
  3. Upea kirkko ja tarkka historian tietämys, kiitos siitä.

    VastaaPoista
  4. Kirkko on pieni, jollei pienin keskiaikaisista kirkoistamme. Sipoon kirkko saattaa olla pienempi, mutta arvioni on mutua. Sipoon kesäkirkkoon ei kannata mennä piikkareissa so. korkkareissa, sillä lattiana on kenttäkiveys, oli ainakin kun viimeksi siellä kävin.

    VastaaPoista