maanantai 12. marraskuuta 2018

kentauri

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

lukusilla

Eemil Halosen mukaan.

lauantai 10. marraskuuta 2018

torstai 8. marraskuuta 2018

armonlaakson luostarikirkko


Naantalin Armonlaakson luostarin, lat. Vallis gratiae, ruots. Nådendal perustamiskirja annettiin 23.8.1443. Luostari oli kaksoisluostari, jossa nunnat ja munkit elivät yhden esimiehen alaisena.

Heti luostarin perustamisen jälkeen alettiin rakentaa kivikirkkoa, joka vihittiin käyttöön vuonna 1462. Nykyistä kirkkoa edelsi puukirkko, jonka ympärille uusi kirkko ystytettiin.

Uskonpuhdistuksen, tulipalon ja muiden onnettomuuksien seurauksena kirkon alkuperäistä sisustusta ei enää ole. Nykyinen sisustus on 1600-luvun saarnastuolia ja irtainta esineistöä lukuun ottamatta kokonaan uutta.

Luostariaikaisesta esineistöstä huomattavin on tamminen alttarikaappi, jonka alapuolella on Kristuksen pää -veistos.

Kirkon katosta roikkuu munkkien 1400-luvulla veistämä krusifiksi. Kahdesta muusta puuveistoksesta toinen on Suomessa 1400-luvun jälkipuolella valmistettu, kuollutta poikaansa sylissään pitävä Neitsyt Maria. 

Alttarikaapin paikalla ajoittain sijainneen alttaritaulun, joka kuvaa syntistä naista fariseuksen huoneessa, on maalannut R. W. Ekman.  

Värikkään renessanssityylisen saarnastuolin vuodelta 1622 lahjoittivat kirkolle Henrik Fleming ja hänen vaimonsa. 

Kalkkikiviset kaste- ja pesuallas ovat 1400-luvun lopulta tai seuraavan vuosisadan alulta. 

Barokkityyliset urut on tehnyt Kangasalan urkurakentamo 1990.

Kellotapulissa on kirkonkellot vuosilta 1698 ja 1978.

Kirkon länsiseinään on maalattu punaisella Olaus Eskelinpojan (1537-1612) enää osittain näkyvissä oleva latinankielinen muistokirjoitus, joka ennen 1860-luvulla tehtyä korjausta oli lähes täysin luettavissa. Reijo Pitkäranta on sen aiempien julkaisujen perusteella suomentanut:

(Kirjoituksen yläosa)

Kunnianarvoisan herran, Raision ja Naantalin entisen uskollisen kirkkoherran, herra Olauksen ja hänen poikansa Henrik Olauksenpojan epitafi. Herra Olaus siirtyi pois tästä kyynelten laaksosta maaliskuun 20. päivänä 1612 hoidettuaan pyhää papin virkaa 44 vuoden ajan. Hänen poikansa Henrik nukkui rauhallisesti pois Herrassa helmikuun 16. päivänä 1615.

(Kirjoituksen alaosa, joka on erotettu yläosasta koristekuviolla)
 
Tässä haudassa lepää Raision kirkkoherra Olaus, joka on jättänyt kuolleet jäsenensä kylmään maahan. Hän oli Jumalan sanan julistaja, joka opetti Korkeimman pyhiä lakeja ja ruokki lampaitaan Kristuksen autuaaksetekevällä ravinnolla. Hän oli tavoiltaan säädyllinen ja vaatimaton ja piti arvossa nuhteetonta elämää ja uskonnollisuutta. Herra Olauksella oli puhdas usko ja vilpitön mieli: hän oli rehellinen ja arvosti aitoa yksinkertaisuutta. Olaus oli 75 vuoden ikäinen harmaapäinen vanhus, kun hänet kutsuttiin taivaaseen Kristuksen luo. Tässä lepää isänsä vieressä myös Henrik, jonka ankara Kohtalo tempaisi pois kovalla kädellä. Jumalalla on näet tapana kutsua luokseen nopeammin ja ennenaikaisen kuoleman kautta ne, joita hän rakastaa. Voi! Henrik oli kahdenkymmenenseitsemän kukkeassa iässä, kun hän äkkiä menehtyi onnettomuuden seurauksena kuin keväinen ruusu. Jättäen henkensä ja sielunsa Herran käsiin Henrik lausui valittavalla äänellä viimeiset jäähyväiset. Nuorukainen erosi iloisena - -

  

keskiviikko 7. marraskuuta 2018

haloset

Turun päähautausmaalla olen kuvannut Eemil Halosen hienoja veistoksia, mutta Helsingin Hietaniemen hautausmaalla on hänen tuotantoaan verrattomasti enemmän, joista ohessa otos.

Otto Mannisen hatakivelle pystytetty Eemil Halosen luoma hahmo lyyransa kera on peräti repäisevä. Vieressä lapsiaan kaitseva äitihahmo ei ole Halosen tuotantoa, vaan sen on tehnyt Viljo Savikurki, joka tunnetaan parhaiten Sokerityttö -patsaastaan Helsingin Mannerheimintien varrella sijainneen Suomen Sokerin pääkonttorin edustalla. Teos, jonka hyvin muistan, on luonnollisen kokoinen pronssipatsas tytöstä ja koirasta.

Veistoskolmikon taka-alalla tulta varjelevan naishahmon tekijästä en löytänyt mainintaa, mutta sen muotokieli voisi kertoa tekijän Eemil Haloseksi, mutta valalle en siitä mene.

Veistoksen, jossa nainen työntyy etunojaan pallon päällä, asettaen muistokiven melkoiselle koetukselle, on tehnyt lapinlahtelaiseen taiteilijasukuun kuulunut kuvanveistäjä Eino Halonen. Pekka Halonen oli hänen setänsä. Patsas valmistui 1941. Sota katkaisi samana vuonna 26-vuotiaan veistäjän uran Kuhmon Saunajärvellä jatkosodan alussa.

Alimmassa kuvassa viheraidan takaa pilkottaa Uuno Kailaan muistomerkki.

tiistai 6. marraskuuta 2018

uuno kailas

Nitzassa keuhkotuberkuloosiin kuollut Uuno Kailas oli monien mielisairaaloiden tuttu. Hän oli hoidettavana myös alempana mainitussa Lapinlahden sairaalassa. Oheinen runo on kirjoitettu Sipoon Nikkilän psykiatrisessa sairaalassa. Se on ensimmäinen ulkoa oppimani Kailaan runo.

VIULU

Koko pitkän päivän istui
hän nurkassa yksinään.
Oli hänellä ruohonkorsi
ja varpu käsissään.

Ja se kuiva ruohonkorsi
oli hänelle viulun jous:
koko päivän se ylitse viulun
– sen varvun – sous ja sous.

Mitä soitti se koivunvarpu,
Isä Jumala yksin ties:
oli viulu se hullunviulu,
ja se mies oli autuas mies.

Mielisairaaloiden lääkäreille ei ole pystytetty patsaita, kuten potilaille. Uuno Kailaan hautamuistomerkin veistoksen teki Yrjö Liipola. Patsaanpaljastuspuheen piti V. A. Koskenniemi.

(Hietaniemen hautausmaa, HKI)

vuodenajat

Ei ole "Lapparikaan" enää niin kuin ennen. Paha niitti oli Länsiväylään kuuluvan Lapinlahden moottoritiesillan rakentaminen, joka nieli ison osan jo vähiin käyneestä sairaalan puistosta. Sillan kautta kulkeva autoliikenne hallitsee kohinallaan alueen äänimaisemaa. Viimeinen niitti oli tietenkin päätös sairaalan toiminnan lopettamisesta. Nykyään entisessä psykiatrisessa hoitolaitoksessa puuhastelee Helsingin vuokralaisina erilaisia "vaihtoehtoporukoita".

Vuodenaikakuvista ylempi on otettu viime heinäkuun kolmantena, alempi eilen.

marimbansoittaja

Helsingin Kampissa

maanantai 5. marraskuuta 2018

uskoontulon ihme

grillistä

hiilijalanjäljet

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

toripoliisi

Ei ole hiihtokeliä Oulussakaan. Kuva on tältä aamulta ja sen lähetti Ville.

"On siinä ihimeteltävää!
Ookkonä nähäny tään,
polliisin, joka torilla äljöttää?"

soivasiili.fi

lauantai 3. marraskuuta 2018

tuli ehtoo

tuli marraskuun kolmannen päivän ilta

lauantai 27. lokakuuta 2018

hevospitäjän kirkko

Lounais-Hämeessä sijaitseva Ypäjän kirkko on rakennettu vuosina 1901–02. Sitä edeltävä kirkko oli 1600-luvun alulta ja varhaisimman kirkkorakennuksen, Pyhän Pertilin kappelin, arvellaan rakennetun 1500-luvun puolivälillä.

Nykyinen kirkko rakennettiin kansallisromanttiseen jugend-tyyliin, mistä ei ole paljon jäljellä, sillä 1939 kirkko pyrittiin huonoin tuloksin muuttamaan funkkishenkiseksi.

Kirkon ulkokuvassa näkyy vain torniosa, mutta piiloon jäävä hallimainen osuus ei  katsettani helli. Alimmassa kuvassa on nykyinen kirkkorakennus juged-asussaan. Kookkaaseen kirkkoon mahtuu istumaan 800 sanankuulijaa.

Sinänsä siistissä kirkkosalissa ei ollut erityisen kiinnostavia kuvauskohteita. Alttaritaulu on kirkkomaalari Gabriel Gotthard Sweidelin 1811 maalaama "Ristiinnaulittu". Maalarimestarina Turussa toiminut Sweidelin (s. 1744, k. 22. 3. 1813 Turku) on maalannut alttaritaulun myös Korppoon, Kökarin, Angelniemen ja Kokemäen kirkkoon.

1990-luvun korjauksen yhteydessä kirkon sisäkattoon asennettiin tähtitaivasta jäljittelevä valoteos.

Kirkon kuorissa olevasta viimeistä ehtoollista esittävästä maalauksesta en löytänyt tietoa. Vanhan kehystyksen jäljet näkyvät maalauksessa. Kuvassa on vain yksitoista opetuslasta, joten maalausta on mitä ilmeisimmin lyhennetty kuvan oikeasta laidasta.

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Pyhän Jaakon nimikko

Rengon keskiaikaiseksi sanottu, Pyhälle Jakobille omistettu kirkko Hämeen härkätien varrella, Renkajoen rannalla, on keskiaikainen oikeastaan vain perustuksiltaan.

Alun perin kirkko rakennettiin joko 1400-luvun loppuvuosikymmenillä tai 1500-luvun alkupuolella, mutta keskiaikaisesta kirkosta ovat jäljellä vain nykyisen kirkkorakennuksen seinien perustukset ja pari matalaa seinäkatkelmaa.

Kirkko rappeutui keskiajan jälkeen ja poistettiin käytöstä 1600-luvun puolivälillä. Kirkon holvattu katto rojahti alas ja seinät luhistuivat.

Hylättyä kirkkoa korvaamaan rakennettiin puukirkko, jonka käytyä kelpaamattomaksi kivikirkon rauniot purettiin perustuksia lukuun ottamatta ja kirkko rakennettiin vanhaa materiaalia hyväksi käyttäen uudelleen vuonna 1783. Sittemmin kirkkoa on monesti korjattu, viimeksi 1985.

Kirkon tornissa on kaksi kelloa, toinen vuodelta 1800 ja toinen vuodelta 1981. Kirkon varhaisin kello, jonka arvellaan olevan vuodelta 1511, on hiukan vioittuneena kirkon vierellä olevassa Härkätien museossa, jossa on esillä muutakin kirkollista esineistöä.

Erityisen kiitoksen ansaitsee iloinen ja ystävällinen (nais)suntio. Hän ei ollut itse paikalla, mutta kirkon ikkunoista tuikkivat valot ja ovi oli auki.

lauantai 20. lokakuuta 2018

perjantai 19. lokakuuta 2018

torstai 18. lokakuuta 2018

käpyisä