lauantai 16. kesäkuuta 2018

piimästä tarvasjoella

Kirkkokiertoni ei ole hengellinen, vaan kulttuurinen, mutta ei kovin seikkaperäinen, sillä kirkoista kiinnostuneille on olemassa verrattomasti itsehankittavaa tietoa.

Tarvasjoen puukirkko on tyypillinen lounaissuomalainen pitkäkirkko, johon liittyy länsitorni. Nykyisen, järjestyksessään toisen, kirkon rakensi Mikael Piimänen 1779. Kirkko oli määrä rakentaa kuninkaan määräyksestä kivestä, mutta suunnitelmaa oli muutettava, koska lähiseudulta ei löytynyt rakentamiseen soveltuvaa kiveä kuin kirkon kivijalan verran. Niinpä rakennusmateriaaliksi valittiin hirsi.

Piimänen lupasi ryhtyä kirkon rakennusmestariksi, jos saisi työstään 500 kuparitaalaria, kapan rukiita, juuston ja kakun jokaisesta talosta ja kaksi edestakaista matkaa Turkuun. Näin tehtiin.

Kirkkorakennus on aikojen saatossa kokenut monia sisäisiä ja ulkoisia muutoksia, viimeiset 1971.

Nykyinen kirkonkuori sai prameahkon ilmeensä 1916 arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelemana.

Vanha, sivuseinälle siirretty, kömpelösti maalattu alttaritaulu, jonka tekijää ei tiedetä, on vuodelta 1795. Nykyinen alttaritaulu on taidemaalari Vihtori Ylisen jäljennös ruotsalaisen Julius Kronbergin maalauksesta ”Kristuksen ylösnouseminen”.

Saarnastuoli on vuodelta 1746 ja peräisin edellisestä kirkosta. Huomiota kiinnittää kaikukatoksen puuttuminen.

Kellotornin kirkonkello vuodelta 1706 julistaa latinasta suomennettuna: "Yksin Jumalalle kunnia".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti