torstai 8. marraskuuta 2018

armonlaakson luostarikirkko


Naantalin Armonlaakson luostarin, lat. Vallis gratiae, ruots. Nådendal perustamiskirja annettiin 23.8.1443. Luostari oli kaksoisluostari, jossa nunnat ja munkit elivät yhden esimiehen alaisena.

Heti luostarin perustamisen jälkeen alettiin rakentaa kivikirkkoa, joka vihittiin käyttöön vuonna 1462. Nykyistä kirkkoa edelsi puukirkko, jonka ympärille uusi kirkko ystytettiin.

Uskonpuhdistuksen, tulipalon ja muiden onnettomuuksien seurauksena kirkon alkuperäistä sisustusta ei enää ole. Nykyinen sisustus on 1600-luvun saarnastuolia ja irtainta esineistöä lukuun ottamatta kokonaan uutta.

Luostariaikaisesta esineistöstä huomattavin on tamminen alttarikaappi, jonka alapuolella on Kristuksen pää -veistos.

Kirkon katosta roikkuu munkkien 1400-luvulla veistämä krusifiksi. Kahdesta muusta puuveistoksesta toinen on Suomessa 1400-luvun jälkipuolella valmistettu, kuollutta poikaansa sylissään pitävä Neitsyt Maria. 

Alttarikaapin paikalla ajoittain sijainneen alttaritaulun, joka kuvaa syntistä naista fariseuksen huoneessa, on maalannut R. W. Ekman.  

Värikkään renessanssityylisen saarnastuolin vuodelta 1622 lahjoittivat kirkolle Henrik Fleming ja hänen vaimonsa. 

Kalkkikiviset kaste- ja pesuallas ovat 1400-luvun lopulta tai seuraavan vuosisadan alulta. 

Barokkityyliset urut on tehnyt Kangasalan urkurakentamo 1990.

Kellotapulissa on kirkonkellot vuosilta 1698 ja 1978.

Kirkon länsiseinään on maalattu punaisella Olaus Eskelinpojan (1537-1612) enää osittain näkyvissä oleva latinankielinen muistokirjoitus, joka ennen 1860-luvulla tehtyä korjausta oli lähes täysin luettavissa. Reijo Pitkäranta on sen aiempien julkaisujen perusteella suomentanut:

(Kirjoituksen yläosa)

Kunnianarvoisan herran, Raision ja Naantalin entisen uskollisen kirkkoherran, herra Olauksen ja hänen poikansa Henrik Olauksenpojan epitafi. Herra Olaus siirtyi pois tästä kyynelten laaksosta maaliskuun 20. päivänä 1612 hoidettuaan pyhää papin virkaa 44 vuoden ajan. Hänen poikansa Henrik nukkui rauhallisesti pois Herrassa helmikuun 16. päivänä 1615.

(Kirjoituksen alaosa, joka on erotettu yläosasta koristekuviolla)
 
Tässä haudassa lepää Raision kirkkoherra Olaus, joka on jättänyt kuolleet jäsenensä kylmään maahan. Hän oli Jumalan sanan julistaja, joka opetti Korkeimman pyhiä lakeja ja ruokki lampaitaan Kristuksen autuaaksetekevällä ravinnolla. Hän oli tavoiltaan säädyllinen ja vaatimaton ja piti arvossa nuhteetonta elämää ja uskonnollisuutta. Herra Olauksella oli puhdas usko ja vilpitön mieli: hän oli rehellinen ja arvosti aitoa yksinkertaisuutta. Olaus oli 75 vuoden ikäinen harmaapäinen vanhus, kun hänet kutsuttiin taivaaseen Kristuksen luo. Tässä lepää isänsä vieressä myös Henrik, jonka ankara Kohtalo tempaisi pois kovalla kädellä. Jumalalla on näet tapana kutsua luokseen nopeammin ja ennenaikaisen kuoleman kautta ne, joita hän rakastaa. Voi! Henrik oli kahdenkymmenenseitsemän kukkeassa iässä, kun hän äkkiä menehtyi onnettomuuden seurauksena kuin keväinen ruusu. Jättäen henkensä ja sielunsa Herran käsiin Henrik lausui valittavalla äänellä viimeiset jäähyväiset. Nuorukainen erosi iloisena - -

  

4 kommenttia:

  1. Tässä ihanassa kirkossa olen usein ollut, konserteissa. Jollakin tavalla erityisenä olen kokenut ilmapiirin temppelissä, jossa on vanhaa kirkkotaidetta, upea alttarikaappi, sen alapuolella kuolleen Kristuksen kasvot. kirkon ulkopuolella olevan patsaan historiasta olisi myös kiinnostavaa kuulla.

    VastaaPoista
  2. Koska en ole sokeritoppa, olisi minun pitänyt kuvata hautausmaata tihkusateesta huolimatta.

    Pronssiin valettu birgittalaisnunnaa kuvaava Raimo Heinon veistos on pystytetty kirkonmäellä sijainneen birgittalaisluostarin muistolle Naantalin kaupungin 550-vuotisjuhlien kunniaksi 13.6.1993. Patsaan jalustassa on teksti Vallis Gratiae 550 vuotta.

    Kävin kyllä kuvaamassa munkki Jöns Budden muistokiven. Hän liittyy kirjallisuutemme historiaan ainakin sikäli, että käänsi uskonnollisia tekstejä latinasta ruotsiksi. Varhaisin merkintä hänestä on vuodelta 1461 ja myöhäisin vuodelta 1491.

    VastaaPoista
  3. Niin, se nunnapatsas olikin noin nuori. Oliko siinä viljalyhde myös, vai muistanko väärin. Raimo Heino on taitava kuvanveistäjä. Kiitos kun kaivoit tiedot.

    VastaaPoista
  4. Lyhdettä hän kantaa sylissään. Kirkkomaalla on myös nunnain muistomerkki, 137 cm korkea kivistele, josta ilmenee, että sen pystyttivät "vanhan Naantalin ystävät maailman vuonna 1931".

    VastaaPoista