tiistai 8. tammikuuta 2019

titanic

Halusin käydä katsomassa kummeksumaani kansalaisten kohtaamispaikaksi kehuttua, Oodiksi nimettyä Helsingin keskustakirjastoa, jossa kirjaston käsite on haluttu panna uusiin puihin. Käsityökerroksen puuosastolla en käynyt, vaan tyydyin rakennuksen kolmanteen kerrokseen, jota kirjataivaaksikin sanotaan. Kirjastohiljaisuutta arvostaville meteli oli tavaton. Kirjahyllyjen autius kuulemma johtui siitä, että ihmiset tapaavat palauttaa lainaamansa kirjat kaupungin muihin kirjastoihin. Avoimessa tilassa on myös kahvila ja kaikenlaisia arkkitehtonisia kommervenkkejä, jotka näyttäisivät soveltuvan lähinnä skeittailuun. Kirjasto näytti edelleen olevan turistilaumojen hallinnassa.

Ulkonäöltään rakennus muistuttaa vanhaa valtamerihöylaivaa (tosin ilman savupiippuja), jonka oikea paikka olisi ollut Helsingin etelärannassa sinä mihin Guggenheimin taideparatiisia suunniteltiin.

Kun radanvarren laatikostolla peitettiin esteetön näkymä kaupungin arvorakennuksiin, niin nyt niitä kuulemma pääsee katsomaan kirjaston terassilta silloin kuin sinne pääsee. Arvorakennuksia ei kuitenkaan ole rakennettu katsottavaksi varisten lentokorkeudelta. Asvalttitasolta katsottuna musiikkitalo on rakennettu pahimmalle mahdolliselle paikalle Kansallismuseon eteen.

Helsinkiläiset ovat saaneet sellaiset kulttuuripalatsit kuin ovat ansainneet, joten hyvä niin.

(Kuvat on otettu halpiskameralla, joten näppäily suuremmaksi heikentää niitä.)

5 kommenttia:

  1. Olitpa löytänyt laivamaisen kuvakulman. Stadissa liikkuessa sitä aina silmäilee eri kanteilta. Onhan se. Arkkitehtuuria. Hienoja ideoita käytöstä on riittänyt, reseptin toimivuus jää nähtäväksi. Ollakseen kirjasto, näkyy kirjoja olevan vähänlaisesti lainattavissa. Mutta ehkä idea olikin tehdä jonkinlainen kohde käyntipaikkoja kaipaaville. Kalliiksi ainakin tuli.

    VastaaPoista
  2. Rakennus on käyttötarkoitukseltaan eräänlainen kulttuurikeskus, jossa on myös kirjasto. On ollut ehkä suurellista julistaa rakennuksen olevan lahja 100-vuotiaalle Suomelle, jota sentään riittää Hangosta Nuorgamiin. Toisekseen tämän "lahjan" ovat kansalaiset itse maksaneet. Kaikki kaukaisimmat maksajat käyvät tuskin koskaan rakennuksessa, mutta Oodi (lyyrinen runo) tulee olemaan merkittävä kuvauskohde aasialaisturisteille Sibeliusmonumentin lisäksi.

    VastaaPoista
  3. Tuli vielä mieleeni, että Oodista on saatettu kansalaiskeskustelussa ajatella tulleen Helsingin keskuskirjasto, vaikka kyse on keskustakirjastosta. Pääkirjasto, virallisesti Kaupunginkirjasto, sijaitsee edelleen Pasilassa, tosin toistaiseksi keskustan kaupunkirakenteen kannalta hieman syrjässä, mutta onhan Pasilaan nyt nousemassa pääkaupungin toinen keskusta. Mikä sinnekään estää rakentamasta sivukirjastoa ravintoloineen, elokuvateattereineen, uimahalleineen, ompelimoineen, puusepänverstaineen...

    VastaaPoista
  4. Jos kammoaa korkeita paikkoja, käveleminen ylimmän kerroksen ikkunaseinien viertä tuntuu oudolta. Pelottavin paikka oli Titanicin keula. Kun asteli ulos ja katsoi ko. paikkaa, se näytti aivan turvalliselta. (Kävin rakennuksessa pimeän aikaan.)

    VastaaPoista
  5. On siellä vähän outoja paikkoja. Tykkäsin Kuopion pääkirjastosta. Tietysti sekin vaikutti asiaan, että henkilökunta tuli vuosien mittaan tutuksi, sivukirjastoissakin. Täällä Turussa ei tule mieleenikään, että ihmiset tulisivat sillai mukavalla tavalla tutuiksi, kuin Kuopijossa. Sinne usein mieleni palaa ja halaa.

    VastaaPoista